Sanna aloitti elokuussa 2012 True Heartsissa puolen vuoden mittaisen NLP Practitioner -koulutuksen. Oivalluksia-blogissa Sanna kirjoittaa omista ajatuksistaan ja oivalluksistaan koulutuksen aikana. Myös kouluttaja Reetta Vanhanen vierailee Oivalluksia-blogissa kirjoittamalla NLP:stä.
On mielenkiintoista alkaa seurata omaa sisäistä puhetta: miten juttelen itselleni, millaisia totuuksia kerron itsestäni ja ympäröivästä maailmasta sekä millaisia arvolatauksia totuuksiini liitän. Tuo sisäinen puhe on usein samankaltaista kuin puhe, jota viljelen ulkomaailmaan, muille ihmisille. Ja lopulta kaikki puhe määrittelee sitä, mitä olen. Kehä on valmis.
NLP:ssä teimme pariharjoituksen, jossa koitimme pienillä sanavalinnoilla muuttaa sisäistä puhettamme (Huom! Jos puhe tekee hyvää, sitä ei kannata muuttaa, eli kannattaa valita jokin itseä soimaava puheenparsi ja tarkastella sitä). Myönsin parilleni, että minä olen kärsimätön.
Kun sanon, että minä olen kärsimätön, lauserakenne sisältää taustaoletuksen, että kärimättömyys on minun perusominaisuuteni, ikuinen ja muuttumaton asiaintila. NLP-termein puhutaan totuuspuitteesta. Jos jokin on, sitä ei voi muuttaa. Mutta jospa alkaisin kertoa itselleni asiasta hieman toisella tavalla?
Jospa sanoisin, että:
Minä ajattelen olevani kärsimätön.
Omasta mielestäni olen kärsimätön.
Minusta tuntuu, että olen kärsimätön.
Joku on joskus joissain tilanteissa sanonut, että olen kärsimätön.
Nimitän tätä kärsimättömyydeksi.
(NLP-termein tällaista puhetta kutsutaan maailmankuvapuitteeksi.)
Nyt alkaa jo vaikuttaa ja tuntua siltä, että kärsimättömyys ei olekaan ikuinen tuomioni. En ehkä sittenkään ole kaikissa tilanteissa kärsimätön. Ja toisaalta jos en aina etukäteen soimaisi itseäni kärsimättömäksi, en tuntisi itseäni niin usein epäonnistuneeksi? Ah, happi alkaa jo kulkea paremmin!
Päädyimme keskustelemaan parini kanssa siitä, mikä ero oikeastaan on innokkuudella ja kärsimättömyydellä. Ja että voisiko se, mitä kutsun mielessäni negatiivisella leimalla kärsimättömyydeksi, ollakin eteenpäin liikuttavaa energiaa, joka on äärimmäisen tarpeellista joissain tilanteissa. Kuten Eckhart Tolle sanoo: ”Innon lietsoman luovan toiminnan huipentuessa teoissa on valtavaa kiihkoa ja energiaa.” Ehkä tuo energia on joskus, joissain tilanteissa, ollut jollekin liikaa, ja olen saanut kuulla olevani kärsimätön, ja olen virheellisesti tehnyt siitä olemisen totuuteni.
Jos uskon Rumin sanoja, olen myös äärimmäisen kärsivällinen (joskin nuo hetket ovat usein välähdyksen omaisia), Rumi nimittäin sanoo: ”Kärsivällisyys ei ole istumista ja odottamista, se on ennalta näkemistä. Se on piikin katsomista ja ruusun näkemistä, se on yön katsomista ja päivän näkemistä.”
Oivallus nro 8: Ajatukset ja sanat ovat energiaa, ja ne luovat todellisuutta, eli muuttamalla ajatuksia ja sanoja, voin luoda uudenlaisen todellisuuden.
