Sanna aloitti elokuussa 2012 True Heartsissa puolen vuoden mittaisen NLP Practitioner -koulutuksen. Oivalluksia-blogissa Sanna kirjoittaa omista ajatuksistaan ja oivalluksistaan koulutuksen aikana. Myös kouluttaja Reetta Vanhanen vierailee Oivalluksia-blogissa kirjoittamalla NLP:stä.
NLP:n viimeisenä viikonloppuna käsittelimme ennakkokäsityksiä, uskomuksia ja totuuksia. Jos oikein kovasti miettii, niin ymmärtää, että totuuksia on oikeastaan hirvittävän vähän. Kaikki loput ajatukset ovat ennakkokäsityksiä tai uskomuksia, jotka rajoittavat kokemuksia elämästä eli itse elämää.
Voin esimerkiksi väittää, että on totta, että en osaa laulaa. Vaan onko se totta? Vai onko se uskomus, joka rajoittaa minua menemästä laulutunnille ja opetettelemasta taitoa? Jos muuttaisin uskomustani, antaisin itselleni mahdollisuuden muuttaa ”totuutta”. Sanotaan, että uskomuksia ovat kaikki ne asiat, joista meillä ei ole tarkkaa tietoa mutta joista kuitenkin olemme niin varmoja, että toimimme niiden varassa eli hyväksymme ne totuutena.
Uskomus, että en osaa laulaa, ei onneksi vaikuta onnellisuuteeni hirvittävästi (paitsi ehkä joinain hetkinä, kun lapsi pyytää kaupassa laulamaan mukana ”kolme varista, istui aidalla”…) Mutta olen huomannut, että arjessa monet ennalta arvioimani asiat vähentävät läsnäoloani eli onnellisuuttani.
Saatan esimerkiksi ajatella, että pakkanen ei ole kiva. Tai että tiskaaminen on ikävää. Kun olen muodostanut tällaisen uskomuksen omasta tunnetilastani suhteessa erilaisiin asioihin, uskomus alkaa toteuttaa itseään. Kun luulen, että se on totta, en anna läsnäolevalle hetkelle muita mahdollisuuksia. Hetken ainoaksi tehtäväksi tulee päästä siitä pois, johonkin sellaiseen hetkeen, jossa ei ole pakkasta tai tiskejä. Se siitä läsnäolosta ja onnellisuuden kokemuksesta!
Tiedostamme tai emme, mutta meillä on hirvittävän monesta asiasta arvio: hyvä tai huono. Hyvät arviot tekevät hyvää (vaikka ne eivät ole ”totta,” ne luovat kuitenkin lisää hyvää kokemusta), mutta huonot ahdistavat nurkkaan ja saavat olon kurjaksi. Meillä on esimerkiksi tosi usein ennakkokäsitys tai uskomus siitä, millainen päivä on tulossa: kiinnitämme kalenterimerkintöihin arviot ja tunteet valmiiksi. Samalla kuitenkin toteutamme arvioita ja tunteita päivästä, emmekä anna päivälle mahdollisuutta olla sellainen kuin se on, tai tilanteelle mahdollisuutta olla sellainen kuin se on. Tai ihmisille.
Vuosi sitten kun olin tiukassa tilanteessa, viisas ystäväni sanoi, että ”tapahtui, mitä hyvänsä, kuvittele tyyppi olkapäällesi sanomaan: mielenkiintoista!” Nyt olen vuoden verran arvioiden, ennakkokäsitysten ja uskomusten sijaan sanonut useimmissa tilanteissa: mielenkiintoista! Ja kyllä: asiat tuntuvat ihmeellisiltä ja minusta on tullut uteliaampi, näen asioita laajemmin ja useammasta näkökulmasta. Kun ihmettely ja uteliaisuus heräävät, alkaa tapahtua Asioita. Alkaa tapahtua Elämää.
Tervetuloa elämä – sellaisena kuin tänään tulet, mielenkiintoisena ja ihmeellisenä!
Oivallus nro 9: Asiat eivät ole hyviä tai huonoja, ne ovat mielenkiintoisia.
