Aktiiviselle ihmiselle, jollaiseksi varmasti voisin määrittää itsenikin, sanat hitaus ja hidastaminen saattavat tuntua hieman vierailta. Kun katson kalenteriani maanantaisena aamuna, käy mielessäni ajatus “olenkohan minä edes oikea ihminen kirjoittamaan Hidasta Elämää käsittelevälle sivustolle?”
Mutta siitä on jo kauan kun hidastaminen tarkoitti minulle elämän virran hidastumista.
Kurssit, seminaarit, kirja, blogit, lehtijutut, valmennukset, valmistelu, suunnittelu, tapaamiset, mielenkiintoiset keskustelut yhä laajemman ihmispiirin kanssa, ystävät, rentoutuminen, liikunta, jooga harjoitukset, itsetutkiskelu, perhe, kaiken muistaminen, kalenteri, muistiinpanot, kehittäminen, palaverit, puhelin, sähköpostit, facebook, uutiskirjeet, viikon valmennusmateriaalit, vastuu kaikesta liikkeelle laitetusta – ja silti, rauha ja hitaus.
Voisin kuvailla sitä tilaa, tapaa, tunnetta tai asiaa josta rauhani löydän hyvin monin sanoin. Tyhjyys, tietoisuus, sydän, tarkkailija, läsnäolo, jumaluus, sielu tai vaikkapa selkeys.
Missä tahansa hetkessä, silloinkin kun sydämeni hakkaa tai mieleni juoksee ja tuntuu kuin olisin pesukone joka on linkouksensa loppuvaiheilla, pyörien miljoona kierrosta sekunnissa, voin olla pysähdyksissä sisälläni. Tarkkailla, avautua ja samaistua siihen osaan minua joka vain on. Tehdä, tuntea ja lisätä vauhtiakin mutta samanaikaisesti tarkkailla tapahtuvaa sen osani näkökulmasta, joka vain on ja kokee. Avata aistini, tarkkaavaisuuteni, keskittymiseni ja laajentua. Ja siinä se on, rauha – myrsky ja minä, myrskynsilmä. Tästä tilasta kuulen ja näen kaiken selkeämmin, laajemmin, totuudellisemmin ja hitaammin.
Hitaus voi ilmetä toisinaan hitaampina, rauhallisempina pyörteinä elämän virrassa. Virta tuskin silti koskaan pysähtyy. Todellinen hitaus, se on aina, tarkkailemassa pyörteitä – hymyhuulin, hyväksyen ja sen mukaan antautuen.
Ja toistuvasti sen hitauden minäkin kadotan. Mutta juuri siksi haastan itseni uudelleen ja astun uuden kosken vietäväksi – koska harjoitus tekee mestarin.
lämmöllä, aaro
