Aamulla hyväntuulisena herätessäni aloin miettiä, miten helposti toisen ihmisen päivän saa pilattua. Toisen mielen pystyy pahoittamaan sekunnissa, riippumatta siitä, onko kyseessä joku rakas ihminen tai aivan random ventovieras, jonka kohtaaminen voi olla monen sattuman summa. Ei tarvita kuin muutama huonotuulinen sana tai yksi ylenkatsova ilme, niin kas, tehtävä on suoritettu.
Tovi sitten kirjoitin Aalto-yliopiston ja Turun yliopiston tutkimuksesta, jossa kerrottiin, että voimakkaat tunteet tarttuvat. Eli yksinkertaisesti: Negatiivisuus lisää negatiivisuutta. Ei hyvä. Onnellisuus lisää onnellisuutta. Erittäin hyvä.
Aina huonotuulisuutta ei voi estää, ihmisiä kun olemme. Meillä on omat murheemme, huolemme ja ongelmamme. Kuitenkin oman negatiivisen olon purkamista sivullisiin ihmisiin voi välttää. Jos omaa kupolia kiristää, silloin kannattaa pysähtyä miettimään, mikä minua vaivaa. Miksi teen näin? Ärsyttääkö minua todella se, että tuo tyyppi änkesi viereeni bussissa vai kenties se, että olen valmistautunut työtapaamiseen huonosti?
Haa, arvasin!
Oma olo ei parannu toisille kiukuttelemalla. Huonotuulisen purkauksen jälkeen oma fiilis on vähintäänkin tuplasti ensimmäistä olotilaa kammottavampi.
Mutta ajatellaanpas: jos huono tuuli tarttuu, niin sitä tekee myös hyväntuulisuus.
Toisiin ihmisiin on helppo vaikuttaa positiivisesti vain hymyilemällä, muutamalla nätillä sanalla tai ystävällisellä eleellä. Enkä nyt puhu mistään suurteoista, vaan pienistä arkisista jutuista, jotka on helppo toteuttaa. Aina voi pitää seuraavalle tulijalle ovea auki, aina voi tervehtiä bussikuskia iloisesti tai miksemme sitten vain hymyilisi vieraalle vastaantulijalle.
Ystäväni kirjoitti Facebookissa, miten hän oli kaupan kassalla huomannut, etteivät rahat riittäneetkään mehuun. Kassajonossa seuraavana ollut nainen huomasi tilanteen ja tarjoutui maksamaan mehun. Ystävä kiitti ja halasi naista, joka totesi, että ei mitään, kerrankin näin. Ihana tarina, joka sai ystäväni lisäksi varmasti myös kyseisen naisen ja muut tilanteen nähneet ja siitä kuulleet iloisiksi ja onnellisiksi. Minua alkoi hymyilyttää, kun kuulin tapahtuneesta. Teko ehkä kuulostaa pieneltä, mutta tuntuu suurelta. Olen varma, että se tuli sydämestä.
Ei ole yhtään noloa tai tuppautumista, jos kysyy tutulta tai tuntemattomaltakin, että mitä sinulle kuuluu. Voinko tehdä jotain puolestasi? Voinko auttaa sinua, jotta voisit paremmin? Pieni ele voi olla toiselle merkittävä. Ja jos toinen ei sillä kertaa kaipaa huomiota, hän osannee kertoa siitäkin. Mielestäni kannattaa toimia mieluummin kuin jälkikäteen pohtia, olisinko juuri minä voinut tehdä sillä kertaa jotain toisen eteen.
Myönteisyys lisää myönteistä energiaa. Myönteisen ihmisen läsnäolo lisää jopa toisten paikalla olijoiden tyytyväisyyttä itseensä. Minustakin on hauskaa viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka pitävät itsestään, ovat iloisia ja hyväntuulisia. Fiilarit tarttuvat. Sitä paitsi kun arvostaa itseänsä, kehoansa ja terveyttänsä muiden seurassa, se vie toisiltakin intoa valitella omia muka huonoja puoliaan tai mahdollisia kremppojaan. Tyytyväinen omaan elämään ja kaikkeen, mitä on, kannattaa minun mielestäni olla siis myös muiden seurassa. Ja kun itse sanoo, että voi miten ihana ja raikas kesäsade tai onpa mukavaa, että uusi viikko on alkamaisillaan, silloin eivät muutkaan jaksa märehtiä sitä, miten kurjaa on, kun sataa tai on maanantai.
Se mitä teet tai edes ajattelet, vaikuttaa ympärilläsi oleviin ihmisiin. Tehdään hyviä tekoja! Ja kuten eräs ihastuttava, uudehko tuttavani kirjoittaa bloginsa esittelytekstissään:
Pahaa ei saa pois, mutta hyvää voi lisätä.
Laitetaan hyvä kiertämään!
Turvallista juhannusta.
