Tässä iltapuhteiksi empiiristä tutkimustietoa: uni on samantyyppinen asia kuten terveys. Vasta kun sen kerran on menettänyt, sitä ymmärtää todella alkaa arvostaa.
Ja kyllä voi ihminen tuntea itsensä onnelliseksi vain siksi, että on saanut taas nukkua! Yhtä jaksoiset yöunet ovat nostattaneet mielialani huikeisiin sfääreihin. Muutama päivä sitten minulla oli niin hyvä fiilis, että matkalla töihin tirautin autossa muutaman onnenkyyneleen. Ja kaikki tämä hehkutus tapahtuu vain sen vuoksi, että hillitön väsymys on alkanut helpottaa.
Unihehkutus voi kuulostaa huvittavalta tai jopa utopistiselta sellaisen ihmisen korvaan, jolla ei ole univaikeuksia saati pieniä lapsia unirytmiä rikkomassa. Mutta tutkitustihan jo lyhytkestoinenkin valvominen voi aiheuttaa fyysisten terveyshaittojen lisäksi myös masennusta, ahdistusta ja stressiä. Ja masennus, ahdistus ja stressi ovat taas suuria esteitä ainakin omalle onnellisuudelleni ja ylipäänsä hyvälle fiilikselle.
Olen ollut kausittain huono nukkuja oikeastaan jo vuosien ajan. Unettomuus on ollut siis tuttua itselleni jo ennen kuopukseni syntymää, tosin ei näin massiivisessa mittakaavassa. Nykyään minulla tosin ei ole mitään ongelmaa nukahtaa, siitä pitää huolen mahtavaksi kertynyt univelka.
Toki on täysin normaalia ja odotettavaakin, että pikkuvauvat nukkuvat huonosti. Sadat ja tuhannet vanhemmat saavat keksiä selviytymiskeinoja kehoa, mieltä ja sielua kuormittavaan kammottavaan väsymykseen. Sanotaan, että yksi nukkumaton yö tai viikon pari jatkuneet liian lyhyet yöunet vastaavat promillen humalatilaa. Voi vain miettiä, kuinka paljon meitä väsyneitä on esimerkiksi aamuruuhkassa liikenteessä.
Kun meillä valvottiin, en oikein jaksanut ymmärtää, kun ystäväni satunnaisen yhden yön valvottuaan valittivat väsymystään. Ja kun Facebookissa kiertäneessä hyvinvointikampanjassa kehotettiin yksinkertaisesti nukkumaan enemmän, minua otti todella kupoliin. Olenkin vähän sitä mieltä, että nukkumatonta osaa täysin ymmärtää vain toinen saman kokenut.
Itselläni lähes 16 kuukauden vähäunisuus on onneksi lipumassa historiaan, sillä kuopukseni on alkanut vihdoin ymmärtää yhtenäisten unien päälle. Parhaimmillaan meillä herättiin kuukausitolkulla viidestä kahdeksaan kertaa yössä. En siis lainkaan ihmettele sitä, että moni kertoo vauva-ajan hujahtaneen kuin sumussa. Kun on niin väsynyt, että hyvä kun pystyssä pysyy, ei mikään ylimääräinen jää mieleen. Onneksi myöhemmin voi katsella valokuvia. Onneksi aika kultaa muistot.
Väsymys vaikuttaa ihmiseen hyvin monella tapaa. Itselläni se pureutuu suoraan tunteisiin ja laskee mielialaa. Uupuneena sitä ei jaksa edes tavata ketään, on niin helppo käpertyä omaan maailmaansa ja olla surullinen. Sitä vain laahustaa aamusta iltaan ja yrittää selviytyä päivästä parhaansa mukaan.
Hyvin nukutut yöt taas tuovat mukanaan ilon lisäksi sosiaalisuuden puuskan. Työhommatkin rullaavat helposti ja vaivattomasti. Eikä ihme, sillä väsymys tappaa luovuuden. Pirteänä sen sijaan pursuilee ideoita ja on myös energiaa niiden toteuttamiseen. Levänneelle kaikki on mahdollista. Riittävä uni palauttaa maailmaan värit.
Aika kauheaa sanoa, mutta vasta nyt valvomaan jouduttuani olen paitsi vanhentunut vuodessa kymmenen verran, olen todella oppinut arvostamaan hyvää unta ja nukkumista. Nykyään osaan olla kiitollinen jokaisesta hyvin nukutusta yöstä. Koen myös ymmärtäväni paremmin heitä, jotka syystä tai toisesta valvovat unettomina, kuka missäkin. Heille ja erityisesti kaikille pikku taaperoiden vanhemmille: I feel you! Yrittäkää sinnitellä ja keksiä jaksamiskeinoja. Vielä koittaa se päivä, kun saatte nukkua.
Kauniita unia!
P.s. Tulevan parin viikon aikana jatkan uniasioiden pohtimista toisessa blogissani. Olen lupautunut nimittäin kirjoittamaan muutaman postauksen Kotilääkäri-lehden uniteemaisessa blogitempauksessa. Lehden nettisivuilla voitte käydä lukemassa jo aikaisemmin kirjoitettuja uniteemaisia kirjoituksia.
