Hidasta elämää -sivustolla alkaa uusi palsta: Kuva-aatos. Siinä kuvittaja Elina Puohiniemi pukee tuhat sanaa yhdeksi kuvaksi, ajatukseksi. Kuva-aatokset on ihailtavissa sivustolla jokaisen kuukauden esimmäinen perjantai, huomisesta alkaen. Mutta ensin esitellään Elina:
Kuka olet, mistä tulet ja mihin olet menossa?
“Etsiessäni vastausta siihen, kuka olen, olen samalla muodostanut sen polun, jota pitkin olen tähän hetkeen tullut. Kysymys on ollut yksi elämäni suurimmista arvoituksista. Elämänpolullani kanssani on kulkenut useita alle kouluikäisiä lapsia, polkuni on kulkenut monen kauniin metsäisen tai vuoristoisen maiseman kautta läpi haasteiden ja saavutusten, joita – kuten polkuanikin – olen hahmottanut itselleni piirtäen ja kirjoittaen.
Ihmettelen ilolla, minne tieni vielä minut johtaakaan. Perille pääseminen on toissijaista: tärkeintä minulle on se, että olen matkalla avoimin mielin ja toteutan omannäköistä arkea. Toisaalta olen jo perillä. Tässä on hyvä.”
Millainen on tavallinen päiväsi?
“Herään aamuisin pienten poikieni ääniin heidän kiivetessä tikapuita pitkin ylös sänkyymme; mieheni on lähtenyt töihin jo aiemmin. Aamuisin käy usein niin, että nähtyäni mielenkiintoisen unen tai saatuani uusia ideoita, alan kirjoittaa tai piirtää niitä muistiin ja sillä välin lapset ovat aloittaneet mahtavat mielikuvitusleikkinsä – ja sitten olemmekin jo melkein myöhässä päiväkodista. Työpäiväni vietän kotitoimistossa valmistellen illan kädentaitokurssia, piirtäen tai läheisessä metsässä alle kouluikäisiä lapsia metsäretkille vieden. Minulla on neljä työnantajaa, joista yksi on oma toiminimeni. Iltapäivällä, kun olen hakenut lapset päiväkodista, usein lueskelen kirjaa hetken tai teen käsitöitä poikien leikkiessä keskenään ja illan vietämme useimmiten yhdessä perheen kanssa kotona.”
Miten hidastat arjessa?
“Olen jo pitkään tehnyt elämässäni päätöksiä, jotka ovat johtaneet hitaampaan, omannäköiseeni arkeen. Pudotin itseni oravanpyörästä jo ennen kuin ehdin siihen astua. Totesin, että pärjään melko vähällä, kunhan saan kuunnella itseäni. 20-vuotiaana olin hyvin ahdistunut siitä, mitä isona tekisin. Päätin, että valitsen kouluja, joihin todella haluan, käyn ne ja katson 30-vuotiaana, mitä niistä tulisi yhteensä. En muistanut koko suunnitelmaa pitkään aikaan, kunnes huomasin kymmenen vuotta myöhemmin, että olin todellakin toteuttanut sen.
Meillä on kaksi päiväkoti-ikäistä poikaa, joten arjessa hidastaminen näkyy ehkä eniten siinä, että teen nelipäiväistä työviikkoa ja hieman lyhyempää työpäivää. Välillä olen kyllä töissä myös viikonloppuisin ja iltaisin. Se, että katsoo kellon auringosta, kuuntelee omaa rytmiään, katsoo säätilan taivaasta ja lukee uutiset ihmisten ilmeistä ja olemuksesta, on hidastamista parhaimmillaan. Luemme paljon kirjoja, pelaamme lautapelejä ja sisustamme pikkuhiljaa kotiamme nikkaroiden itse suurimman osan huonekaluista. Luonto on minulle tärkeä, ja metsä on kuin kotini.”
Mottosi?
“Elämä on seikkailu, jonka pienet, oivaltavat yksityiskohdat muodostavat. Perille pääsy ei ole olennaista, vaan uteliaana ja vastaanottavaisena matkaaminen.”
Millaisia aiheita saamme piirroksissasi tulevaisuudessa nähdä?
“Piirrän kuvia oivalluksista, joita olen elämänpolkuni tutkimusretkillä saanut. Ne liittyvät hidastamiseen tai henkiseen kasvuun (ilman uskonnollisuutta).”
