Hidastaminen tai hitaampi elämä käsitetään usein laiskotteluksi tai vetelehtimiseksi. Hyvä esimerkki löytyy Eeva-Leena Vaahtion kirjasta Enemmän irti elämästä (Tammi 2011): ”Nykyisin muodikkaaksi lanseeratun Slow lifen eli hitaan elämän sanoma on, että ollakseen onnellisia ihmisten pitäisi hidastaa elämäänsä. Siihen en kehota minä. Mitä hidas elämä sitä paitsi tarkoittaisi? Hidastelua töihin lähdössä, niin että myöhästyt bussista? Hidastelua töissä, niin että saat potkut? Hidastelua laskujen maksamisessa, niin että ulosottomies kolkuttaa ovellesi?”
Vaahtio jatkaa: ”Sen paremmin yksilöllistä kuin yhteiskunnallistakaan hyvinvointia ei luoda hitaudella, vaan tehokkuudella ja tuottavuudella. Kilpailija voitetaan olemalla tätä osaavampi ja nopeampi.”
Vaahtio puhuu siis laiskuudesta. Korjataanpa väärinymmärrys:
- Laiskalla ei ole elämässään tavoitteita. Hitaampaa elämänrytmiä arvostava on käyttänyt aikaa löytääkseen tärkeät asiat elämässään ja menee kohti niitä.
- Laiskaa ei huvita tehdä töitä. Hidastajaa huvittaa, yleensä vieläpä enemmän kuin nopeuden orjaa. Hidastaja on löytänyt mielekkään tasapainon työn ja muun elämän välille, näin ollen hän ei pidä työtä suoritettavana pahana tai halaja eläkepäiviä ”elämän alkamisena”. Hidastajalle työ on osa elämää, ei este elämälle.
- Laiska ei havaitse eikä häntä kiinnosta, mitä elämässä tapahtuu. Hidastaja on ymmärtänyt, että ainoa elämä on tässä hetkessä. Hän on siis läsnä jokaisessa hetkessä ja näin myös yhteydessä muihin ihmisiin, eläimiin, luontoon. Laiskan tavoin myös oravanpyörässä juoksevat usein menettävät kyvyn kohdata ihmisiä, eläimiä ja luontoa läsnäolevana.
- Laiska ajaa tekemättömyydellään omaa etuaan. Koska hidastajalla on vahva yhteys kaikkeen elävään, hän tietää intuitiivisesti, mikä on kaikille elollisille on parasta. Hän pyrkii edistämään kestävää kehitystä kaikilla sektoreilla yhteisen hyvän puolesta. Liian kiireiset ehtivät usein pitää huolta vain omasta ja perheensä selviytymisestä ja suoriutumisesta.
- Laiska on vetelä. Hidastaja on dynaaminen, sillä hän pystyy olemaan ilmiömäisen tehokas silloin, kun tarvitsee, sillä hän on osannut tasapainottaa elämäänsä siten, että lepoa on riittävästi. Näin ollen hidastaja on myös dynaamisempi ja tehokkaampi kuin alati pitkää päivää painava.
- Laiska ei ole kiinnostunut jakamaan osaamistaan. Hidastaja tuntee itsensä, ominaisen rytminsä ja näin ollen myös osaamisvahvuutensa erinomaisesti. Hän siis osaa luovasti hyödyntää omaa osaamistaan priorisoimalla. Usein kiireisetkin ovat osaavia, mutta ovat liian kiireisiä kyetäkseen priorisoimaan tai näkemään, missä omia vahvuuksia parhaiten hyödynnetään.
Hitaampi elämä, slow life, määrittelee siis elämänarvoa. Ei laiskuutta tai edes nopeutta. Yhtälailla voitaisiin puhua tasapainoisesta elämästä, mutta hidastaminen kuvastaa konkreettisesti vastapainoa yhä nopeutuvalle elämänrytmille. Lopulta jumalhahmon piirteitä saanut jatkuva nopeus on tehokkuuden, tuotteliaisuuden ja osaamisen pahin vihollinen. Se saa ihmiset lakoamaan, laiskottelemaan, burnoutiin ja masentumaan. Näillä eväillä ei voiteta kilpailijaa.
Vaahtion näkemystä voisi siis muuttaa loogisemmaksi: ”Sen paremmin yksilöllistä tai yhteiskunnallistakaan hyvinvointia ei luoda kiihtyvällä nopeudella, vaan tasapainosta kumpuavalla tehokkuudella ja tuottavuudella. Kilpailija voitetaan olemalla tätä osaavampi, tiedostavampi, arvostelu-, päättely- ja keskittymiskykyisempi, virkeämpi, terveempi, läsnäolevampi, positiivisempi ja empaattisempi.”
Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.