Anthony de Mello (toim. J. Francis Stroud): Havahtuminen, Like 1999
, Like 1999Mistä tässä elämässä oikein olikaan kyse?
Välillä pitää ravistella itseään. Silloin avaan sattumanvaraisesti jesuiittapappi ja psykoterapeutti Anthony de Mellon luennoista koostuvan Havahtumisen. Luen sen kohdan, johon sormi osuu. Henkinen, vaan ei hengellinen, kirja ravistelee aina oikealla tavalla – juuri oikeaan aikaan. Havahtuminen puhuttelee Herää pahvi!-tyyppisesti: se ei kaunistele vaan potkaisee nilkkaan niin, että varmasti herää.
Kirjassa on paitsi maailman paras hinta-laatu-suhde, se on myös merkittävin teos, jota olen kädessäni pitänyt. Se on tuki, turva, ilo ja riittävän voimakas ravistus. Tässä neljä pysäyttävää lainausta kirjasta.
”Tulen maasta, jossa sadattuhannet ihmiset asuvat ahtaissa loukoissa äärimmäisessä köyhyydessä. He pysyvät nipin napin hengissä, tekevät päivät pitkät kovaa ruumiillista työtä, nukkuvat ja heräävät aamulla, syövät hiukan ja alkavat kaiken taas alusta. Nojatuoleissanne te ajattelette: ’Voi, millaista elämää! Eikö elämällä ole tarjota heille mitään muuta?’ Ja sitten yhtäkkiä teidät ravistellaan oivaltamaan, että 99,999 %:n elämä täällä ei ole sen kummempaa. Voitte käydä elokuvissa, ajella autolla, lähteä risteilylle. Luuletteko, että asianne ovat paljon paremmin kuin heidän? Olette täsmälleen yhtä kuolleita kuin he. Muistutatte yhtä paljon konetta kuin hekin ? kenties hiukan suurempaa, mutta konetta yhtä kaikki. Se on surullista. On surullista ajatella, että ihmiset elävät sillä tavoin koko elämänsä.”
”Esimerkkinä olkoon harhakäsitys, että muuttamalla ulkoista maailmaa te itse muututte. Ette te muutu, jos pelkästään muutatte ulkopuolista maailmaanne. Ette te muutu, jos hankitte uuden työpaikan, puolison, uuden kodin, uuden gurun tai uudenlaisen hengellisyyden. Eivät ne muuta teitä. Yhtä hyvin voitte kuvitella kynää vaihtamalla muuttavanne käsialaanne tai parantavanne ajattelukykyänne vaihtamalla hattua. Eivät ne teitä todellisuudessa muuta, mutta useimmat ihmiset käyttävät suurimman osan energiastaan yrittäessään järjestää ulkoista maailmaa mieleisekseen.”
”Jotkut meistä havahtuvat kohdatessaan elämän kovat tosiasiat. Kärsimme niin paljon, että heräämme. Mutta ihmiset törmäilevät jatkuvasti elämästään. He kävelevät unissaan. He eivät herää koskaan. Heidän mieleensä ei koskaan juolahda, että saattaisi olla olemassa toinenkin tie. Se on traagista.”
”On myös harhaluulo, että on tärkeää olla kunnioitettu, arvostettu ja merkittävä. Monet väittävät, että meillä on luonnollinen tarve olla rakastettuja ja arvostettuja ja kuulua johonkin. Se on virheellistä ajattelua. Heittäkää pois tämä harhaluulo, niin löydätte onnen. Meillä on luonnollinen tarve olla vapaita ja rakastaa, mutta ei olla rakastettuja.”
