”Tahdon voimaa” on soinut päässäni jonkin aikaa. Teksti perustuu Baumeister&Tierney tutkimuksiin ja teokseen Tahdonvoima.
Ihmisen kestokyky on koetuksella, koska kiusauksia on enemmän kuin koskaan.
Kehosi on ehkä tottunut ilmaantumaan työpaikalle silloin kun pitääkin, mutta mielesi saattaa lähteä karkuteille minä hetkenä hyvänsä hiiren tai puhelimen klikkauksella. Voit lykätä työn tekemistä siirtymällä facebookiin, surffaamalla sivustoilla tai shoppaamalla verkossa. Kymmenen minuutin verkkokauppakierroksella voi tehdä itselleen niin paljon vahinkoa, että loppuvuoden budjetti on karilla. On osoittautunut, että halu on sääntö eikä poikkeus. Monet halumme ovat sellaisia, joita yritämme vastustaa. Tutkijat päättelivät, että ihmiset kuluttavat ainakin viidenneksen valveillaoloajastaan halujen vastustamiseen – kolmesta neljään tuntia päivässä. Jos kohtaat neljä ihmistä jonakin satunnaisena aikana päivästä, yksi heistä käyttää parhaillaan tahdonvoimaansa jonkin halun vastustamiseen.
Useimmin vastustettu halu oli halu syödä, sen jälkeen tuli halu nukkua, sitten vapaa-ajan halu: tauon pitäminen työstä muistion kirjoittamisen sijaan, seksuaaliset halut, verkossa surffaaminen ja musiikin kuuntelu olivat listalla seuraavina. Yleisesti ottaen ihmiset sortuivat noin kuudennekseen kiusauksista. He kykenivät suhteellisen hyvin kieltäytymään päivänokosista, seksistä ja halustaan tuhlata rahaa, mutta tahdonvoimaa riitti enää keskinkertaisesti ruoan, virvoitusjuomien, television ja internetin vastustamiseen.
Viktoriaanisen ajan ihmisillä oli rautainen tahto ja terapeutit onnistuivat työssään, jos saivat ihmisen tahtonsa läpi oivaltamaan uusia asioita. Tilanne on muuttunut. Nykyään ihmiset saavat helpommin ja nopeammin sisäisiä oivalluksia, mutta heillä ei ole enää viktoriaanista luonteenlujuutta, voimaa toteuttaa oivalluksiaan ja muuttaa elämänsä. Syitä voidaan etsiä kulttuurista, talouden, politiikan ja mainonnan luomien sosiaalisten normien räjähdysmäisestä kasvusta ja voimia vievästä tarpeesta sopeutua niihin. Kun ihmisiltä kysytään heidän henkilökohtaisia vahvuuksiaan, itsehillintä on usein viimeisellä sijalla.
Miksi ihmiselle on muodostunut tahdonvoima?
Tutkijat huomasivat, että kun koehenkilöiden eteen laitetaan peili, he antavat vähemmän sähköshokkeja ja ovat vähemmän aggressiivisia. Ihmiset pysyvät tällöin tietoisempina itsestään. Itsetietoisuus edistää itsesäätelyä, joka on ollut evoluutiossa välttämätön. Ne lauman jäsenet, joille on kehittynyt taito säädellä omaa toimintaansa ja sosiaalista käyttäytymistään, ovat selviytyneet paremmin.
Pyrimme tahdonvoimallamme hallitsemaan ja hillitsemään toimintaamme.
Ihmisellä on tahdonvoimaa rajallinen varasto, joka ehtyy, kun sitä käyttää. Käytämme samaa tahdonvoiman varastoa kaikkiin asioihin. Jos tahdonvoimamme on töissä ehtynyt, ei sitä riitä runsaasti kotiin ja päinvastoin. Käytämme tahdonvoimaamme erityisesti itsehillintään, mutta myös esimerkiksi päätösten tekemiseen.
Itsehillintä kuluttaa tahdonvoimaa
Valinnat ja päätökset vaikkapa huonekalukaupassa kuluttavat tahdonvoimaa ja siksi shoppailupäivän päätteeksi voi olla aivan väsynyt ja huono tekemään muita päätöksiä.
Tahdonvoima heikkenee, jos on nälkäinen tai väsynyt. Aivot tarvitsevat lepoa ja polttoainetta, jotta päätöksissä on voimaa pysyä.
Kirkkaat rajat, eli selkeät, yksinkertaiset ja yksiselitteiset säännöt ja päätökset itsensä kanssa toimivat usein parhaiten. Jos haluaa syödä vähemmän herkkuja, juoda vähemmän alkoholia tai polttaa vähemmän tupakkaa, ei kannata luvata itselleen käyttävänsä niitä kohtuullisesti, se ei ole kirkas raja.
Toisaalta on myös havaittu, että ei pidä koskaan sanoa, ei koskaan. Lupaus olla tekemättä jotain on varmin keino saada itsensä haluamaan juuri sen tekemistä. Jos haluaa kieltäytyä jälkiruoasta, on parempi sanoa, ei nyt, mutta myöhemmin. Voin saada tämän myöhemmin, toimii mielelle vähän samaan tapaan, kuin jos asian saisi nyt.
Tehtävälistoja ja valintoja kannattaa tehdä, eikä jättää liikaa asioita roikkumaan, koska ne kuormittavat mieltä ja ehdyttävät tahdonvoimaa muusta elämästä. Aivot eivät pärjää epämääräisyyden kanssa, vaan ne haluavat, että on olemassa toimintasuunnitelma, jolloin ns. apinamieli voi päästää asian vatvomisesta irti. Asioiden ei tarvitse tulla valmiiksi mutta on hyvä tietää, mitä niille aikoo tehdä.
Itsehillinnän harjoittaminen yhdellä alueella vaikuttaa kaikkiin elämänalueisiin.
Jos olet laihduttamassa ja kieltäytynyt kisauksista, se voi viedä tahdonvoimaa muilta asioilta. Tästä syystä on hyvä keskittyä yhteen elämänmuutokseen kerrallaan, jotta siihen riittää tahdonvoimaa.
Itsehillintää kannattaa käyttää päivittäisten hyvien tottumusten muodostamiseen ja ajan mittaan olet tehokkaampi pienemmällä ponnistuksella.
Lopulta itsehillinnän kehittäminen auttaa rentoutumaan, koska se poistaa stressiä ja auttaa säilyttämään tahdonvoiman tärkeisiin haasteisiin.
Itsehillintä edistää hyvää elämää
”Itsesäätelyn puute on aikamme suurin sosiaalinen sairaus.”, sanovat tutkijat, jotka osoittivat puutteen vaikutuksen avioerolukuihin, kotiväkivaltaan ja rikollisuuteen. Itsehillintä on testeissä osoittautunut ainoaksi piirteeksi, joka ennusti opiskelijoiden myöhempää menestystä. Työpaikoilla ne johtajat, jotka saivat korkeat pisteen itsehillinnässä, olivat muita pidetympiä. Ihmiset, joilla on hyvä itsehillintä, näyttivät olevan poikkeuksellisen hyviä muodostamaan turvallisia ja tyydyttäviä ihmissuhteita.
Niistä lapsista, joiden itsehillintä oli korkea, kasvoi aikuisia, jotka olivat fyysisesti terveempiä, heillä esiintyi vähemmän liikalihavuutta ja heillä oli terveemmät hampaat. Ne, joilla oli lapsena heikko itsehillintä, olivat aikuisina muita köyhempiä ja onnistuivat heikommin luomaan pitkiä ihmissuhteita.
Itsehillintä ja itsekontrolli eivät ehkä ole nyky-yhteiskunnassa arvostetuimpia ominaisuuksia. Vahva tahto ja itsehillintä on kuitenkin elintärkeä vahvuus ja avain menestykselliseen elämään.
