Tässä iki-ihanassa keväässä, ajassa jossa sympaattiset taimipurnukat valtaavat jälleen valoisat akkunalaudat, mietin minä puutarhaani ja sitä, kuinka tukea entistä ekologisempaa puutarhaelämää pihamaallamme. Tässä samassa hetkessä mietin myös mitä ajatuksia voisin aiheesta sinullekin jakaa. Kukoistava, ekologinen, luontoystävällinen ja kestävän kehityksen mukainen kiehtova puutarha on helppo luoda omalle pihalleen. Luontoystävällinen pihapuutarha vähentää hiilijalanjälkeämme ja tasapainoisessa monimuotoisuudessaan se ruokkii ja ylläpitää myös uhanalaisia elämän ilmentymiä. Ekologisessa puutarhassa elämä kukoistaa ja vaikka puutarha saisikin elää omaa eloansa, sitä voi silti kevyesti, kauniisti, lempeästi ohjailla. Kirjoitin tähän muutamia vinkkejä, joilla luoda elämää kunnioittavaa puutarhamaailmaa. Vinkkejä ja ajatuksia aiheesta on kantamattomiin sydämessäni, mutta ojennan muutaman sinulle tässä näin. Ja muistathan sinä, että olipa puutarhasi minkä kokoinen tahansa, voit aina halutessasi tehdä ympäristöystävällisempiä valintoja.
Suosi monilajisuutta
Monilajinen puutarha kestää luonnon oman karsinnan sekä somien kesiemme monisävyiset säävaihtelut. Monilajisessa puutarhassa kukoistaa aina ja elämän henkäys on käsin kosketeltavissa sekä korvin kuunneltavissa. Pihapuutarhan eliöyhteisö maaperän syvyyksistä taivaisiin jäänee kapeaksi, jos kasvillisuus koostuu vain muutamista pitkälle jalostetuista kasvilajikkeista. Pelkän monilajisuuden lisäksi pidän hyvin tärkeänä lajien, otusten ja yleensäkin eri elämän ilmentymien välisiä suhteita. Kerrokselliset omenapuuryhmät, sekä muut monivuotiset kasviryhmät yritän suunnitella siten, että ne lopulta toimivat itsenäisesti eli lannoittavat itse itsensä, pidättävät vettä, kutsuvat otuksia tasapainoiseen yhdessäeloon ja siten, että ryhmässä elävät kasvit ja eläimet tukisivat muutoinkin toistensa elämää. Muodostakaamme siis puista, pensaista ja muista kasveista kiehtovia ryhmiä sen sijaan, että ne olisivat yksitellen pitkin nurmikkoa. Ryhmäistutuksissa avautuu linnuillekin enemmän suojapaikkoja ja rehevistä kasvustoista aikuiset kukkakärpäsetkin löytävät ruokaa. Lajirikkaassa puutarhassa luonnon omat suojelujärjestelmät toimivat, jolloin esimerkiksi tuholaisia esiintyy huomattavasti vähemmän.
Luonnonmukaisuutta arvostava puutarhuri tietää, ettei maa ole paljas muualla kuin alavien aavikoiden autiomailla.
Kata maa
Pidä pyhä maa peitettynä joko elävillä kasveilla tai eloperäisellä katteella kuten ruohosilpulla, oljella, puuhakkeella tai pahvilla. Eloperäinen kate vilkastuttaa maaperän elämää kaikkien otusten muodossa, tarjoaa elinympäristön mm. hämähäkeille, ehkäisee ei-haluttujen kasvien kasvua ja pidättää kosteutta sekä tasaa lämpötilaeroja. Kate tietysti lisää maan humuspitoisuutta ja lahotessaan kate myös vapauttaa lämpöä. Katettu maa myös hengittää tarpeeksi. Maaperä kuhisee miljoonittain bakteereja ja sieniä, joidenka vastuulla on ihanasti esimerkiksi lierojen hienontaman orgaanisen aineksen lopullinen hajottaminen. Laske maan päälle n. 10 cm kerros katetta kerralla ja lisää sitä sen maantuessa. Ruoki maaperän ystäviämme. Syksyn lehdistä ja muusta haravointiaarteista maantunut muruinen ja runsaasti hivenaineita sisältävä lehtimulta hellii rakkaiden kasvien kasvua. Luonnonmukaisuutta arvostava puutarhuri tietää, ettei maa ole paljas muualla kuin alavien aavikoiden autiomailla. Pensaiden tyville ja muualle luonnostaan syksyn keveydessä putoilevat lehdet tarjoavat tärkeitä suojapaikkoja esimerkiksi kukkakärpästen toukille ja koteloille.
Kasvata osa taimista itse
Kasvata ainakin osa hyötykasvien sekä perennojen ja kesäkukkien taimista itse. Perennoja voi lisätä siemenestä vuosittain muutamia lajeja kerrallaan ja jakaa näitä kasvustoja aika ajoin. Myös erilaisista lähialueiden taimenvaihtotapahtumista voit saada arvokkaita lajeja ja myös ystäviä puutarhaasi vierailemaan.
Salli luonnonkasvien elämä puutarhassa
Anna luonnonkasveille mahdollisuus. Hyvin monet huolettomista luonnonkasveista ovat äärettömän tärkeitä pölyttäjille ja muille tärkeille öttiäisille tarjoten suojaa, elinympäristöjä ja ravintoa. Isoa osaa kasvimaailmasta ei olisi olemassa ilman perhosia ja muita pölyttäviä hyönteisiä ja tehtävämme puutarhassa on ajatella myös heitä. Suomen perhoslajeista jopa joka kuudes on uhanalainen tai silmälläpidettävä laji. Luonnonkasveista esimerkiksi pietaryrtti, nokkosesta puhumattakaan, on tärkeä ravintokasvi monien perhosten toukille. Voikukat saattavat olla keväisin ainoita ravinnonlähteitä pölyttäjille. Ihanaa äänimaailmaa luova nurmikohokki houkuttelee intohimoisesti monenmoisia otuksia kukkiinsa. Luonnonkasveista löytyy varmasti jokaisen mieltymyksiin sopivia lajeja puutarhan monimuotoisuuden ylläpitämiseen. Niittykukkien kasvatus puutarhoissa on hedelmällistä käytännön luonnonsuojelutyötä.
Jätteetön puutarha
Käytä uudelleen, luo vanhasta jotain uutta ja kompostoi eli kierrätä ravinteet. Hyödynnä ensisijaisesti pihasi omat resurssit, sitten lähialueesi ja vasta viimeisenä esimerkiksi markettien kaupalliset tuotteet. Esimerkiksi kasvien ravinnetarpeen voimme tyydyttää oman pihamaan arvokkailla viherlannoitteilla ja viherkäytteillä. Puutarha itse ei tuota jätettä. Puutarhurin korvaamattomia apureita ovat maaperän hajottajaeliöt, jotka palauttavat “kasvinjätteiden” sisältämät ravinteet takaisin suuremoiseen kiertoon. Pyrkikäämme tukemaan tätä hurmaavaa kiertoa. Kiinnitäthän lempeän tarkkaavaisesti huomiota puutarhaasi hankittavien tuotteiden koko elinkaareen.
Vähennä kasteluntarvetta
Mielestäni kastelun tulisi olla viimeinen keino turvata kasvien vedensaanti. Maaperä ja itse kasvit ovat parhaita ja ensisijaisia kohteita varastoida vesi. Muheva, hyvinvoiva, elämää kuhisevaa maaperä pidättää vettä ja luovuttaa sitä tarpeen tullen kasvien käyttöön. Tiheä – ja kateviljelyn avulla kasteluntarvetta voidaankin huomattavasti vähentää. Puutarhurina muistan kunnioittaa lumoavaa, ihmeellistä vettä ja kannan vastuuni sen kuluttamisesta. Kasteluveden voin napata talteen taivaasta, eli kerään talteen sadevettä, jota voin käyttää lempeästi Herttatuvalla myös saunavetenä. Puutarhamme läpi virtaavia sadevesivirtoja voimme myös hidastaa mm. kasvillisuuden avulla, jotta vesi ehtisi varastoitua maahan. Ekologisessa puutarhassa veden käytön vähentämisen lisäksi olisi tärkeää käyttää vesi moneen kertaan ennen kuin se poistunee puutarhasta.
Jätä puutarhaasi huolettoman hoitamattomia alueita
Leikkaamattomat nurmialueet, pensaikoissa villiintyvät heinät, mesiangervot, nokkoset sun muut kaunokaiset ovat äärettömän tärkeitä osasia ekologisessa puutarhassa tarjoten omien eliöyhteisöjen muodostumiselle mahdollisuuden. Ja ajatella kuinka helppoa tämmöinen onkaan toteuttaa sallien elämän vain elää elämäänsä.
Opettele tunnistamaan ainakin joitakin hyönteisiä
Moni hyönteinen tekee äärettömän tärkeää avustustyötä puutarhassa puutarhurin puolesta vähentäen mm. kasveja ravintonaan käyttäviä ns. tuholaisia. Hyönteisten tunnistaminen on tärkeää, jottei osoittaisi heille turhaa vihaa. Kukkakärpäsen toukan saattaa huolimattomasti nakata tunkioon, jos ei tunnista tätä hyödyllistä ystävää. Käytän muuten ilmausta “niin sanotut tuholaiset”, koska luonto ei tunne tuholaisia ja uskon tasapainoiseen puutarhaan kuuluvan kaikenmoiset viehättävät, paikalliset otukset. Omassa puutarhassani pyrin pitämään huolen myös tuholaisista, jotta apureille riittäisi ravintoa.
Vähennä nurmikon leikkuukertojen määrää
Vaikka nurmikot ovatkin aika köyhiä eliölajeiltaan, ovat ne usein vallan mukavia temmellyskenttiä meille ihmeellisille ihmisotuksille. Ken nauttii aamukahvinsa paljain jaloin nurmikolla, toinen juoksentelee pallon kanssa ja kolmas asettaa viltin alle auringon. Jos kuitenkin voimme vähentää nurmikon leikkuukertoja ja samalla säätää leikkurin terää korkeammalle, parannamme nurmikon otusten elinmahdollisuuksia. Leikattu nurmi kannattaa tietenkin hyödyntää elämää tukevana katteena. Hyvänä ympäristöystävällisenä valintana pidän käsikäyttöiseen ruohonleikkuriin vaihtamista. On arvioitu, että moottoroidun (bensakäyttöisen) ruohonleikkurin tunnin käyttö tuottaisi yhtä paljon hiilidioksidipäästöjä kuin 600 km ajelu uutukaisella autolla.
Ennen kaikkea ja yksinkertaistettuna – kunnioitan luontoa ja vaalin sen monimuotoisuutta. Palautan maalle vähintään sen, mitä ihmeellinen maa on minulle antanut. Puutarha pitää pienet jalkani tukevasti muhevassa maassa, palkitsee aistikkaalla kauneudellaan ja tukee jaloa elämän kasvua minussa ihmisenä. Monimuotoinen puutarhani lisää onnellisuuttani ja opettaa minua taianomaisen elämän arvaamattomuuden kautta. Puutarhani herättää aina vaan suurempaa ihmetystä ja valtavaa käsinkosketeltavaa kiitollisutta, johon nyt lepäämään jään.
