Hyvä lukija. En todennäköisesti tunne sinua ja silti väitän tietäväni sinusta jotain sellaista, jota et ehkä itse tiedä. Josko sinä tämän tiedätkin, uskon, että 95 % ihmisistä ei ole tietoinen asiasta.
Mitä siis uskon tietäväni? Sen, että sinä olet paljon, suuresti, suorastaan giganttisesti enemmän kuin tekosi kertovat. Upeaa vai pelottavaa. En yritä arvailla, miten väittämääni suhtaudut, mutta luulenpa, että haluat kuulla perustelut.
Teemme asioita, joita emme oikeastaan haluaisi.
Sinä, minä ja me kaikki teemme asioita, joita emme oikeastaan haluaisi. Teemme niitä vahingossa ja usein vähintään puolittain tahallisesti. Väsyneenä, kiireisenä, ajattelemattomuuttamme, ahneuttamme, joskus ihan tarkoituksella. Loukkaamme, nöyryytämme, kostamme, äksyilemme, syytämme, häpäisemme – riittäähän noita.
Koska tuon tyyppisiä asioita tapahtuu, se saa helposti ajattelemaan, että ihminen on perusolemukseltaan toisia ihmisiä halventava ja pikkusieluinen. Sellaiseltahan noiden asioiden olemus näyttää. Emmekä tee noita asioita vain kerran elämässämme, vaan toistuvasti. Ikäänkuin ne olisi istutettu erityisen syvälle ihmisluontoon. Jos hyväksymme ajatuksen, että ”ihminen on sellainen”, noiden tekojen toistaminen on entistä helpompaa. Silloin ”emme voi asialle mitään”.
Ihminen ei kuitenkaan ole perimmiltään sellainen, mitä noiden tekojen ajattelisi osoittavan. Asian selkeyttämiseksi kannattaa keskittyä siihen, mitä niiden jälkeen tapahtuu. Vaikka et olisi asiaa ajatellut, tunnistat, että tuskin koskaan noiden tapahtumien jälkeen olet kokenut kiitollisuutta siitä, mitä teit. Olet ehkä tuntenut surua, noloutta, häpeää, syyllisyyttä tai ahdistusta.
Olet enemmän.
Mikä osa sinussa, katselee tekemisiäsi ja ilmaisee tunteilla näkemyksensä siitä, mitä teit? Se on korkeampi minäsi. Se osa sinusta, joka on kaiken muun olemisesi ja tekemisesi taustalla. Korkeampi minäsi ei ole kiinnostunut mielesi tuottamista perusteluista, esimerkiksi: ”Se oli sille aivan oikein”, ”Itsehän aloitti”, ”Saahan kokea samaa kuin minä” tai ”Toivottavasti edes oppii tuosta”.
Tekoihisi liittyvien tunteidesi taustalla on se osa sinusta, joka ei luokittele asioita esimerkiksi oikeiksi/vääriksi, hyviksi/huonoiksi tai rumiksi/kauniiksi. Korkeampi sinä kertoo sen, palveleeko tekosi ja ajatuksesi sinua ja elämää vai ei. Se voima olet perimmäinen sinä, etkä voi sitä mitenkään itsestäsi poistaa. Voit tukahduttaa sitä, mutta et tuhota.
Kuunteletko vai potkitko itseäsi?
Korkeampaa itseään, voi ajatella taimena. Sinä päätät annatko sen kasvaa vai potkaisetko sen kumoon kun se häiritsee rationaalista mieltäsi, joka usein ajattelee asioita voitan/häviän näkökulmasta. Et kuitenkaan voi hävittää taimen elämänvoimaa. Se on aina valmiina kasvamaan, kun annat sille tilaa ja oikeuden kasvaa. Eikä se tarvitse kasvaakseen muuta lannoitetta, kuin halusi kuunnella sitä.
Kyse on pohjimmiltaan siitä, kuunteletko itseäsi. Kuunteletko sitä viisauttasi, jonka rationaalinen mielesi usein mielellään vaientaisi? Sinä valitset, haluatko tutustua korkeimpaan minääsi syvemmin vai et. Usein kasvun tulpaksi muodostuu luottamus rationaaliseen järkeen, eli oma pää.
Ihmisten kanssa on helpompi keskustella, kun tietää heidän nimensä. Sama koskee korkeampaa itseäsi. Sillä ei ole valmiina nimeä ja siksi se kannattaa nimetä. Koska korkein minäsi puhuu tunteiden kielellä, sen on helppo keskustella kanssasi, kun annat sille jonkin tunteen nimen. Valitse korkeamman minäsi nimeksi se tunne, jota haluat olla, esimerkiksi eheys. Kutsu ja puhuttele sitä nimellä. Se auttaa mielellään kun teet valintoja, päätöksiä. Kysy esimerkiksi ”mitä eheys tekisi”.
Isäntä vai renki
Huomaat, että korkeampi minäsi kertoo mielellään näkemyksensä ja että sydämesi kuulee ne ilolla. Samalla havaitset, että rationaalinen mielesi saattaa protestoida sen näkemyksiä vastaan. Siitä tiedät, että korkein minäsi on rehellinen. Sen tavoite on haastaa sinut olemaan sitä, mitä perimmiltäsi olet, ei sinun miellyttämisesi. Korkeampi minäsi ei ole järkesi tai mielesi, jotka pyrkivät miellyttämään. Ne ovat huiputtaneet sinua elämäsi aikana tuhannesti. Ne ovat mm. yrittäneet kertoa, miksi olet ollut oikeutettu tekemään asioita, joista et kuitenkaan ole ollut kiitollinen.
Vaikka asiaa voi olla vaikea tunnustaa, rationaalista mieltä ohjaa usein pelko. Pelko esimerkiksi siitä, ettet ole muiden ihmisten silmissä riittävä. Pelko taas tuottaa asioita, joita emme yleensä haluaisi kokea. Korkeampi minä ja rationaalinen mieli voivat toimia yhdessä. Mieli on tärkeä osa elämäämme. Kyse on siitä, kumpi on isäntä ja kumpi renki. Niiden välillä tämä asetelma on aina olemassa. Voit ottaa korkeamman minäsi isännäksi vain kun tunnistat sen olemassaolon. Muussa tapauksessa totutut ajattelumallimme asettavat sen vähempään kuin rengin apupojan asemaan.
Korkeampi itsesi on ja on aina ollut sinussa, riippumatta siitä, oletko tietoisesti tunnistanut sen olemassaoloa. Kun haluat sen kasvavan, ravitse sitä kuuntelemalla. Sinä olet korkeampi minäsi. Rakkaus, eheys, ilo, vapaus, mitä ikinä haluat. Se haluaa kasvaa sinussa ja ohjata myös tekojasi, että nekin osoittaisivat sen, mitä olet.
