Evitalehti.fi:n kirjoittaja Henkka Hyppönen vierailee kirjoituksillaan Hidasta elämää -sivustolla maanantaisin loppuvuoden 2011. Henkka on työskennellyt mediassa, yrittäjänä, yritysvalmentajana ja luovana johtajana. Hän uskoo, että elämä on parhaimmillaan sellaisenaan, turhia lisäämättä, turhia poistamatta. Henkka on julkaissut yhteensä kolme kirjaa, viimeisin kirja Nautitaan raakana ilmestyi syksyllä 2011 (Tammi).
– – –
Ajamme autolla Mechelinin katua pitkin. Sibelius-monumentin kohdalla tunnen olkapäässäni iskun. “Keltanen auto!” Matka jatkuu. Hesperian puiston kohdalla sama toistuu. Isku olkapäähän, ”keltainen auto”.
Jos minulta olisi kysytty keväällä keltaisten autojen määrästä, en olisi osannut vastata kysymykseen. Nyt tiedän, että keltaisia autoja on melko vähän, mutta jo alle kilometrin matkalla Helsingin keskustassa voi luottaa siihen, että ainakin yksi sellainen väijyy jossain kadunkulmassa. Koko aikuisen elämäni aika en muista kiinnittäneeni huomiota keltaisiin autoihin, nyt niitä tuntuu olevan siellä täällä.
Kiitos kuluu 11-vuotiaalle tyttärelleni, jonka kaveripiirissä keltaisten autojen ja ”kymppirekkareiden” bongaaminen on perustoiminto. Peliin ei kuulu pisteiden laskeminen, siinä on vain välitön voittaja. Se, joka huomaa keltaisen auton ensimmäisenä, on hereillä.
Tyttäreni ja hänen ikätovereidensa ansiosta näen maailman taas hieman eri kulmasta. En tiedä, onko keltaisten autojen havaitsemisesta sinänsä sen suurempaa hyötyä, mutta muistutuksesta on. Mitä enemmän kokemusta ja ikää karttuu, sitä suurempi vaara on nähdä maailma sellaisena kuin on tottunut sen näkemään. Näemme sen, mitä olemme tottuneet näkemään, ja valtaosa muusta todellisuudesta jää tietoisuuden ulkopuolelle. Läsnäolo tilanteissa vähenee, koska korvaamme suuren osan aistien kautta välittyvästä tiedosta aivojen tuottamilla oletuksilla, muistikuvilla ja ennustuksilla.
Lapsen leikki on hyvä näpäytys aikuiselle. Jos kerran keltaiset autot katoavat noin sulavasti katukuvasta vuosiksi, mitä muuta olenkaan hukannut. Jatkan edelleen projektiani autopilotin jatkuvaa ylivaltaa vastaan, ja yritän raivata tietoisuudesta lisää tilaa suoralle aistikokemukselle (havaintokykyä voi kehittää esimerkiksi Stephen Dubnerin kahvilatestillä).
– – –
LUE MYÖS Henkan artikkeli Alas autopilotin jatkuva ylivalta
