Kirjoittaja Niina, 43, on Turussa ja Norjassa asuva konemestari ja Recuror-lääkäriklinikan asiakas. Tämä on hänen kokemuksensa kamppailusta hermokivun kanssa. Teksti on kirjoitettu mainosyhteistyössä Recurorin kanssa.
Kipu ei jalosta, se näännyttää
Eräs joulukuinen työpäivä Turun telakalla vuonna 2019 piti olla aivan kuten muutkin. Sellaista siitä ei kuitenkaan totisesti tullut. Kompastumisesta alkoi olympiadin mittoihin venynyt kujanjuoksu. Minusta tuli hermokivusta kärsivä työtapaturmapotilas.
Jalan hermorata murskautui tapaturmassa ja rikkoutunut hermorata lähetti aivoihin vääränlaista informaatiota. Kun pitäisi tuntea kylmää, tunnen kipua, kun pitäisi tuntea kuumaa, tunnen kipua, kun pitäisi tuntea kutitusta, tunnen kipua…
Ystäväni kysyvät minulta joskus, että oliko vajaa nelivuotinen näännytystaisteluni kivun kanssa jotenkin jalostava kokemus, antoiko se uusia perspektiivejä ajatteluuni, tai opinko jotain elämästä ja itsestäni? Sanotaan, että aika kultaa muistot ja pienen etäisyyden päästä elämän koettelemukset saavat hopeareunukset.
Näin ajattelevat eivät ole kokeilleet kroonista hermokipua, joka vie unen, liikunnan ja lopulta halun pitää yhteyttä läheisiin. Kipu ei todellakaan ole jalostava kokemus. Ajattelun se kaventaa lähinnä kahteen asiaan: päivästä ja yöstä selviämiseen. Jalka on aika tylsä ajattelun aihe, ainakin jos sitä ajattelee 3,5 vuotta putkeen. Että se niistä hopeareunuksista.
Näin vuoden jälkeen uskallan sanoa tämän: Olen pelastunut takaisin elämisen arvoiselle elämälle Recurorilta saamani rTMS-hoidon ansiosta. Haluan nyt valaa kaikille kivusta kärsiville lukijoille toivoa. Pysy aktiivisena, käännä kiviä, äläkä luovuta. Tehokkaita parannuskeinoja on enemmän kuin ehkä tiedät. Ehkä jopa enemmän kuin lääkärisi tai fysioterapeuttisi tietää. Ole siis aloitteellinen.
Vuoden jälkeen uskallan sanoa: Olen pelastunut takaisin elämisen arvoiselle elämälle Recurorilta saamani rTMS-hoidon ansiosta.
Kipuni pysyy kurissa kahdella kuukausittaisella rTMS-hoitokäynnillä
Kun vamma osoittautui krooniseksi hermokivuksi, alkoi prosessi, jonka aikana kokeilimme useita eri hoitomuotoja, joko olemattomilla, tai hetkelliseksi jääneellä teholla. Keväällä 2023 olin jälleen jonkinlaisessa aallonpohjassa. Jalka oli pitkään todella kipeä. Silloin löysimme fysioterapeuttini kanssa Recurorin rTMS-hoidon.
Jo kolmannen käynnin jälkeen huomasin, että jotain suurta ja käänteentekevää on kehitteillä. Oli henkeä salpaavaa huomata, että saatoin yhtäkkiä uida 500 metriä aiempaa pidemmän matkan ilman kipua. Ensi kertaa 3,5 vuoteen oli myös hetkiä, joina saatoin unohtaa jalan olemassaolon – sitä vapauden tunnetta en unohda ikinä.
Jos vuosi sitten tunsin itseni uudelleen syntyneeksi, nyt kutsuisin olemistani uudelleen elämiseksi. Tulin juuri kahdeksan kilometrin lenkiltä. Vuoden takaisen optimismin hehkussakaan en olisi uskonut pystyväni sen mittaiseen lenkkiin kuviteltavissa olevassa tulevaisuudessa, jos milloinkaan. Oikea jalka on toki hieman vasempaa heikompi, se turpoilee aika ajoin, ja salilla joudun käyttämään kompressiosäärystintä, mutta nämä haitat ovat aivan mikroskooppisia verrattuna aiempaan.
Pysy aktiivisena, käännä kiviä, äläkä luovuta. Tehokkaita parannuskeinoja on enemmän kuin ehkä tiedät.
Parasta tässä on, ettei jalan kivun alhaalla ja kontrollissa pito vaadi minulta enää kuin kaksi noin 30 minuutin käyntiä Recurorilla kuukaudessa. Kokeilimme jo hoitokäyntien tiputtamista yhteen kertaan kuukaudessa, mutta se osoittautui ennenaikaiseksi. Entiset kivut alkoivat pian palata, jonka myötä totesimme Recurorin fysiatri Juhani Juholan kanssa, että palataan tällä erää takaisin kahteen kertaan. Samalla kuitenkin huomasimme, että nyt hoitokerrat voidaan jo antaa perättäisinä päivinä, jolloin olen muun osan kuukaudesta vapaa liikkumaan missä päin maailmaa tahansa. Tämä oli minulle suuri uutinen eräästä tietystä syystä.
Ajattelen tästä kaikesta jotenkin niin, etten ole tapaturmaa edeltänyt itseni, vaan ikäänkuin kolmas itseni. Tällä Niina 3.0:lla on samat haaveet ja päämäärät, kuin sillä tapaturmaa edeltäneellä 1.0:lla, mutta niihin edetään hieman harkitummin askelin. Eräs jo kerran haudattu suuri unelmani tuli jo kaivetuksi esiin ja toteutetuksi.
Parasta tässä on, ettei jalan kivun kontrollissa pito vaadi minulta kuin kaksi 30 minuutin käyntiä Recurorilla kuukaudessa.
Vuosi, jona kaivoin jo kerran haudatut unelmani esiin
Luin juuri erästä vuoden takaista kirjoitustani. Huomaan nyt, etten tullut maininneeksi, että olen asunut vuosikymmenen Norjassa, enkä sitä, että olen sieltä palattuani koko ajan unelmoinut paluusta. Ehkä en vain pitänyt unelmaa tarinan kannalta keskeisenä, tai ehkä en ollut vielä totuttanut itseäni uudelleen ajatukseen unelmoinnista ylipäänsä. Kroonisen kivun kanssa unelmat ja visiot surkastuvat, eikä “dream big” kuulu sanastoon.
Kulunut vuosi ei ole ollut ainoastaan unelmoinnin uudelleen aloittamista, vaan unelman toteuttamisen aikaa. Sain töitä norjalaiselta Hurtigruten -varustamolta ja työskentelen nyt konemestarina Oslon ja Tromssan välisen reitin uskomattomissa maisemissa. Viime vuosien muistoja vasten tämä tuntuu aivan käsittämättömältä!
Keskisen Norjan Ålesundilla on erityinen paikka sydämessäni. Tästä idyllisestä kaupungista meren ja vuorten välissä saa postikorttikuvan mihin vain kameran kääntääkin. Olen muistellut monesti erästä kertaa, kun juoksimme siskon kanssa kaupungin legendaariset 465 askeleen rappuset korkealle vuorelle ihailemaan mieletöntä vuonomaisemaa. Olin mielessäni jo hyvän aikaa sitten sanonut hyvästit sille maisemalle. Mutta niin vain minä viime toukokuussa menin ne samat portaat ylös vuorelle! Ei tässä Mount Everestille noustu, mutta jälleennäkeminen symboloi lopullisia hyvästejä kivun sanelemalle elämälle.
Minä voitin! En naarmuitta, mutta voitin kuitenkin. Recurorin avulla.
Ei tässä Mount Everestille noustu, mutta jälleennäkeminen symboloi lopullisia hyvästejä kivun sanelemalle elämälle.
Recurorin korvaamattomuus pitää tukikohdan Suomessa – Norjasta ei löydy vastinetta
Kuten kokeilu kahteen kuukausikäyntiin siirtymisestä osoitti, rTMS-hoito on vielä toistaiseksi hyvinvointini kannalta välttämättömyys. Kipu palaa ilman sitä, mutta pysyy erittäin tiukasti aisoissa sen kanssa. Hyvä rTMS-klinikka, jossa asiointi on yhtä hedelmällistä kuin se on
Recurorilla, on siis löydyttävä asuinpaikkakunnaltani.
Kaikesta yltäkylläisyydestään ja hyggestään huolimatta en ole löytänyt Oslosta mitään Recurorin veroista toimijaa. Recurorin rTMS-palvelu on kansainvälinen harvinaisuus, joka pitää minut tällä erää asumassa Suomessa.
