Vuosia sitten hakeuduin ihotautilääkärin pakeille. Tai no: hakeuduin kolmen eri ihotautilääkärin pakeille.
Kävi nimittäin niin, että kasvojeni iholla roihusi sinnikäs ihottuma. Se oli yhtä kipeä kuin punainenkin.
Kokeilin sen seitsemää erilaista lääkevoidetta. Kun voiteista ei ollut mitään iloa, oli siirryttävä järeämpiin lääkkeisiin. Tulos? Ei mitään vaikutusta – tai ehkä tilanne meni jopa hullumpaan suuntaan. Lääkärit lähinnä pyörittelivät päätään, kun syy ei selvinnyt.
Minä taas pyörittelin päässäni, josko ihottuma johtuisikin jostakin ruoka-aineesta. Mutta mikään ei tuntunut täsmäävän.
Seuraavaksi siirryin karsimaan kosmetiikkaa, sillä ajattelin, että ehkä ihoni reagoi tiettyyn säilöntäaineiseen. Meikkipussin ja kylppärin kaapin sisältö menivät uusiksi. Mutta ei, edelleenkään ei mainittavaa vaikutusta.
Kunnes sitten lopulta välähti. Ehkä naamani yrittää kertoa liiallisesta stressistä? Kun pääni sisäinen suorittaja ei suostunut kuuntelemaan, keho otti ohjat käsiinsä näyttääkseen, missä oikein mennään.
Kun keho sanoo stop
Nykyisin tiedän, että kun kasvoilleni nousee polttavan punainen ihottuma, kuormitus on karannut käsistä ja on aika laskea kierroksia. Ihottumaoivalluksen jälkeen viimein ymmärsin, että kehoni taitaa ollakin fiksumpi kuin pääni. Ihottuma ei nimittäin ole ainoa kehollinen oire, joka liiallisesta kuormituksesta kertoo. Muita vastaavia oireita minulla ovat esimerkiksi outo kurkkukipu ja viheliäiset lihaskivut.
Kehollisissa merkeissä on se(kin) haaste, että ne on hirveän helppo selittää jollain muulla kuin ylikuormituksella. Jos päätä särkee, ehkä ei ole vain juonut tarpeeksi? Jos vatsa on sekaisin, ehkä se on vain jokin ruoka? Ja niinhän se toki voi ollakin. Mutta ei aina.
Pointti ei ole siinä, että jokaista päänsärkyä tai muitakaan merkkejä pitäisi alkaa huolestuneena vahtaamaan kaikissa käänteessä.
Pointti on tämä:
Kuormittumisen kehollisia ilmentymismuotoja on varmasti yhtä monia kuin kuormittuneitakin. Tärkeintä on opetella tunnistamaan itselle tyypilliset hälytysmerkit. Ja kun ylikuormituksen ensimmäiset merkit oppii tunnistamaan riittävän ajoissa, myös korjausliikkeitä on helpompi hyödyntää, kun homma ei ole lipsahtanut vielä överin puolelle. Silloin vähän pienemmänkin mittaluokan manöövereillä jaksamishommat saadaan jo paremmalle tolalle.
Me ihmiset olemme nimittäin pirun sinnikkäitä. On uskomatonta, miten pitkään jaksamme kitkutella omien voimavarojemme reunamilla silloinkin, kun keho yrittää pistää kaikin keinoin vastaan.
Kurkkaa myös Katri Kilpiäisen Tunnollisen suorittajan kapinointikortit. Moni havahtuu liian tunnolliseen suorittamiseen vasta, kun tulee uupumus tai uupumusoireita: työuupumus, ahdistus, väsymys tai jatkuva väsymys. Kortit haastavat suorituskeskeistä ajattelutapaa ja kysyvät kysymyksiä, jotka auttavat sinua muuttamaan arkeasi – hyvässä kapinahengessä.
