Hidastaminen saattaa kuulostaa pehmeältä ja ihanalta, mutta todellisuus on se, ettei se ole aina helppoa tai edes mukavaa.
Joskus herään edelleen aamuisin tykyttävään kiireen tunteeseen siitä, että pitäisi jo olla jossain ja saavuttaa enemmän.
Hidastaminen voi olla hankalaa, sillä jos elämä on ollut pitkään pelkkiä tavoitteita, saavutuksia tai alitajuntaista suorittamista – hermosto ei yksinkertaisesti ole tottunut rauhaan. Se on tottunut vireyteen, tekemiseen ja palkintojen saamiseen sitä kautta. Hidastaessa joutuu samalla kohtaamaan itsensä sekä ne sisäiset asetukset ja tunteet, jotka ovat alunperin laittaneet suorittamaan.
Siksi lepo, hengitysharjoitukset, vapaahetket, päivistä nauttiminen tai arjessa loputtoman touhuttamisen lopettaminen voi olla äärimmäisen epämukavaa, sillä hermoston rauhoittumiseen ei riitä pelkkä ajatus tai pyrkimys.
Ensin on opetettava omaa hermostoa löytämään kokemus siitä, miltä tuntuu olla rauhassa, sekä lopulta tila, jossa säätely vireyden ja levollisuuden välillä löytää jonkinlaisen harmonian.
Siksi hidastaminen on harjoittelua kerta toisensa perään, kunnes siitä tulee tapa olla — ja välillä senkin jälkeen. Se on uuden normaalin luomista, jossa voima tulee nimenomaan siitä, että pystyy pysähtymään ja lepäämään tässä hetkessä. Olemaan turvassa ilman jatkuvaa tekemistä sekä niiden tunteiden keskellä, mitä herää, kun tahtia rauhoittaa.
Harjoitus taas on hyvin kehollinen kokemus — on helppo ajatella, että nyt annan olla — mutta ilman ymmärrystä omasta hermostosta tai välineitä on vaikea onnistua.
Vaikka pelkkä vagushermon aktivointi ja rauhoittumisharjoitukset eivät yksistään muuta pitkään päällä ollutta tilannetta, ne voivat olla äärimmäisen tärkeitä työkaluja, joiden kautta löytää avaimia rauhaan sekä oivalluksia.
Tuntemuksia, joita ei välttämättä ole kokenut pitkään aikaan.
Ensimmäisiä hidastamisen askelia, joista voi muodostua itselle toimivia tapoja säädellä oloa silloin, kun tarvitsee turvaa.
Siksi pienetkin pysähtymisen hetket ovat mahdollisuuksia löytää tuo kokemus. Pienikin pisara siitä, miltä olo tuntuu levollisena ja silloin, kun parasympaattinen, levon mahdollistava hermoston haara aktivoituu.
Ja siksi valitsen edelleen ottaa aikalisän kun lepo ahdistaa ja harjoitella, muistuttaakseeni hermostoa siitä, mikä on oleellista.
Ei enemmän vaan vähemmän.
Sillä olen valinnut elää niin, ettei suoritukset ja kiire määritä omaa ihmisarvoa, vaan ihan muut asiat.
4 työkalua sinulle, jonka hermosto ei meinaa rauhoittua:
- Uskalla pysähtyä tunteiden ja ajatusten äärelle. Mitä koet? Onko sinulla oikeasti kiire, vai tuleeko tunne vanhasta tottumuksesta? Millaisia uskomuksia sinulla on lepoon liittyen? Miltä kehossa tuntuu? Voit kirjoittaa ajatuksia ylös ja purkaa tunnetta sitä kautta. Kirjoittaminen voi avata oivalluksia, joihin ei muuten pääsisi käsiksi.
- Kokeile liikkua. Jos sinulla on hyvin ylivirittynyt ja ahdistunut olla, kokeile purkaa tunnetta ravistelemalla kehoa – aloita käsistä, tömistele jalkoja, tai nouse varpaille ja anna kantapäiden tipahtaa maahan toistaen liikettä useamman kerran omassa tahdissa. Jatka muutamia minuutteja ja tunnustele oloa sen jälkeen – miltä vireys tuntuu nyt?
- Sen sijaan, että yrittäisit väkisin pysähtyä, hae mukava asento makuulta tai istuen ja ala hitaasti keinutella kehoa. Jos olet esim. selinmakuulla, heijaile hitaasti ja laiskasti polvia puolelta toiselle ja anna kasvojen kellahtaa vastakkaiseen suuntaan, kuin minne polvet keinahtavat. Jos istut, heijaile ylävartaloa kevyesti puolelta toiselle. Liikkeen ei tarvitse olla iso, muutama sentti riittää. Keinuva liike on usein lohdullinen ja rauhoittava – ajattele, miten pieni vauvakin usein rauhoittuu heijailun ja keinuttelun kautta. Tunnustele muutamien minuuttien jälkeen oloa.
- Orientoidu aisteihin. Mieli ja ajatukset saattavat juosta kahtasataa seuraavissa tekemättömissä asioissa, mutta kehosi on tässä. Se on vahvin työkalusi. Anna katseen pehmentyä ja vaeltaa tilassa, jossa olet. Huomioi, mitä näet, milllaisia muotoja, esineitä, kuvioita? Jos olo on oikein levoton, voi samalla kävellä hitaasti tilassa, kun huomioit ympäristöäsi. Tutki oloa muutaman minuutin jälkeen. Onko jotain kokemuksessasi eri tavalla?Huom. Joskus levon harjoitukset riittävät rauhoittamaan oloa vain pieneksi hetkeksi kerrallaan. Se voi tuntua turhauttavalta, mutta alkuun hetkikin riittää. Voit tutkia, miten voisit tuoda harjoituksia päivien keskelle. Anna itsellesi ja hermostolle aikaa.
Lisää työkaluja löydät Hitaammassa tahdissa -korteista
