Manuela Boscon kuva: Nikola Tomevski
Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Seuraavassa taidemaalari, kundaliinijoogaopettaja, entinen huippu-urheilija ja näyttelijä sekä neljän lapsen äiti Manuela Bosco kertoo, mitä eri sanoista tulee hänelle mieleen. Manuelalta on juuri ilmestynyt kirja Yhteys luontoomme (Viisas elämä, 2024) yhdessä Noora Mustajoen kanssa.
Rakkaus
Rakkaus on kaikki. Kaiken pohja. Vertauskuvallisesti elämän syli. Meidän ja elämän ydinluonto. Kaiken ylä- ja alapuolella, kaikkein suurimpana ja perimmäisenä, kaikkialla ja koko ajan. Totuus elämästä.
Luonto
Luojan mestariteos. Henkilökohtaisesti luonto on minulle äärimmäisen tärkeä, suurin parantaja. Niin sisällä kuin ulkona, luonto on meidän ydin. Se on valo ja varjo, päivä ja yö. Luonto pitää sisällään kaiken. Luonto on myös alati jatkuvaa muutosta, transformaatiota.
Kasvu
Kannattaa valita kasvu. On monenlaista kasvua, mutta jos valitsee kasvaa, niin usein se on riisuutumista siitä, mikä ei ole totta. Kasvaminen on luonnon ydin, rakkauteen päin kulkemista. Usein lyhyellä perspektiivillä kasvaminen on epämiellyttävää, pitkässä juoksussa erittäin miellyttävää. Alkuun vaikeaa, sitten helppoa.
Sielu
Ajattelen, että sielu on meidän ikuinen osa, joka tietää. Sielu on koti ja kompassi, kirkkaus ja suunta. Sielu on meidän ydin.
Uskon, että kuolema on vain muutos toiseen ulottuvuuteen, toiseen tietoisuuteen. Olemme yhteydessä maailman sieluun tai luojaan, sielu on meidän ikuinen osa, joka jatkaa matkaansa niin sanotun kuoleman jälkeen.
Kun olemme yhteydessä sieluun, olemme kotona, tunnemme ydinluontomme. Rakkaus, tieto ja informaatio, suunta ja valinnat. Sielu puhuu meille koko ajan, jos vain kuuntelemme.
Sielu voi myös jäädä paikkoihin kiinni, ja voimme kutsua sielua kotiimme, tähän fyysiseen aikaan ja paikkaan. Sielu on kaikki ja silti hyvin uniikki. Sielu on jumalallisuus meissä.
Mitä sielullisempaa elämää kykenemme elämään tässä maallisessa kehossa, sitä helpompi meidän on elää omalta tuntuvaa ja autenttista elämää.
Syklisyys
Elämän luonne. Syklisyys on läsnä kaikkialla elämässä ja organismeissa. Syklisyyden muistaminen ja tuominen takaisin yhteiskuntaan ja kulttuuriin on ensiarvoisen oleellista. Syklisyyden ynmmärtäminen, kunnioittaminen, arvostaminen ja hyödyntäminen parantaisi huomattavasti ihmisen elämänlaatua.
Yhteys
Elämän tärkein asia. Ilman yhteyttä olemme eksyksissä, poissa elämän voimasta. Todellisuudessa, joka ei ole pohjimmiltaan totta vaan harhaa. Yhteys on aina parantavaa. Se on myös meidän ydinluonto, yksi sen laaduista.
Herkkyys
Uskon, että jokainen ihminen on pohjimmiltaan herkkä. Ainoastaan välinpitämättömyys, yhteyden katkeaminen, pakottaa meidät käyttämään suojakeinoja. Ne ilmenevät usein suojamuureina tai välinpitämättömyytenä, jotta emme tuntisi sitä kipua, jota emme mahdollisesti ole valmiita tuntemaan. Herkkyys on välinpitämättömyyden vastakohta.
Elämän matkan yksi kaikkein oleellisimmista asioista on kyky aistia, tuntea ja tunnistaa elämän eri vivahteita. Herkkyyden kanssa eläminen vaatii kovasti opettelua, jotta kyky tuntea ei nielaise itseä mukana. Se on valtava voima ja valtava lahja, jota voi harjoittaa ja jalostaa. Se liittyy riisuutumiseen, vaatii antautumista, uskallusta, toimintaa ja halua tuntea syvemmin ja laajemmin.
Voima
Voima on myös perusluontomme. Kykenemme toimimaan tässä maailmassa, kun olemme yhteydessä omaan voimaamme, tunteisiimme, omaan kehoomme ja sen alueista erityisesti napaan.
Tarvitsemme juuriamme ja voimaamme, jotta voimme ilmentää myös hienovaraisempia asioita elämässä, jotka usein ovat henkisempiä tai vähemmän primitiivisiä.
Voimaa on niin montaa eri laatua kuin on ihmistäkin. Se on aina hyvin yksilöllinen pirtelö. Elämä antaa meille elinvoimaa koko ajan, ja jos olemme siihen yhteydessä, se on loputon voimavara.
Kiire
Kiire on nykyelämän suurin harha ja harhauttaja. Koen, että kiireeseen voi suurimmalta osin itse vaikuttaa. Se vaatii priorisointia, erottelukykyä ja syvää ymmärrystä siitä, että kiire voi harhauttaa siten, että se estää pysähtymästä itsen äärelle. Kiire voi olla alitajuinen keino luoda itselleen semmoinen tempo, ettei joudu kohtaamaan itseä, pysähtymään ja katsomaan oman elämän asioita silmästä silmään.
Aika on arvokkain resurssimme, ja se mihin aikaa käyttää, kysyy syvää arvojen tutkimusta. Pitää olla hyvin perillä siitä, mikä on omassa elämässä kaikkein tärkeintä ja millä tavalla sitä arjessa ilmentää. Onko arki ristiriidassa todellisten arvojen kanssa vai näkyykö arjessa asioiden todellinen tärkeysjärjstys, se mikä on meille kaikkein rakkainta?
Kiire liittyy myös omanarvontuntoon. Usein kiireellä kompensoidaan jotain. Pyritään nostamaan omaa arvoa esimerkiksi kovalla tekemisellä tai suorittamisella, johon liittyy usein kiire.
Kaaos
Paradoksi. Kaaos on luontainen tila ennen kuin siitä tulee järjestys. Kaaos liittyy elämän luonteeseen, luontoon, kosmiseen kaaokseen ja samalla järjestykseen.
Useimmilla meistä on tarve selkeyteen, kirkkauteen, suuntaan, levollisuuteen tai rauhaan. Mieli aiheuttaa voimakkaan sekasorron, kun se ei ole yhteydessä kehoon tai sieluun. Kun yhteys on poikki, mielellä on koko ajan erilaisia palloja ilmassa, ja se on yksi kaaos. Mieli pyrkii järjestelemään palloja neuroottisesti lokeroihin mutta ei koskaan saavuta muuta kuin hetkellistä rauhaa.
Jotta elämässä voi tuntea selkeyttä, kirkkautta ja ykseyttä, mielen täytyy olla yhteydessä kokonaisuuteemme, kehoomme ja syvään tietoon. Siitäkin huolimatta elämässä on läsnä kaaosta. Kaaos on yksi elämän muutosprosessin vaihe, kun tapahtuu uudelleen järjestelyä. Ilman kaaosta emme voi järjestäytyä uudelleen.
Kaaos kuuluu myös luovuuden ja kasvun yhteen oleellisimpaan vaiheeseen. Jos kaaos on krooninen, elämä on yhtä kaaosta. Silloin on hyvä kysyä, pitäisikö ehkä pysähtyä ja kuunnella, priorisoida. Millä tavalla en kuule ja näe sitä, mikä on oleellisinta tässä elämässä? Oleellisen löytäminen vaatii myös rohkeutta luopua siitä, mikä ei ole oleellista. Se on usein ihmiselle haastavaa.
Äitiys
Ajattelen, että äitiys on henkilöhtaisella tasolla elämäni eniten muutosta ja kasvua vaativa rooli. Äidin rakkaus on suurin ja syvin motiivi pyrkiä kasvuun. Koen, että äidinrakkaus on syvin rakkauden muoto.
Suuri äiti, Gaia tai luonto on samalla tavalla luontoäiti, luoja ja synnyttäjä, joka on ehdoitta meidän palveluksessamme. Myös sen rakkaus ihmiskuntaa kohtaan on uskomattoman voimakas ja valtava. Vastavuoroisuus ja kunnioitus tätä meidän suurta äitiä kohtaan vahvistuu sitä kautta, kun suhde omaan ytimeemme vahvistuu. Sitä kautta usein vahvistuu myös suhde fyysiseen ja meitä ympäröivään luontoon.
Naiseus
Maailman ihaninta ja samalla ehkä kulttuurisesti erittäin vaativaa. Terve femiini naiseus on vastaanottavuutta, parantavaa, luovaa, synnyttävää ja tuhoavaa voimaa. Se vaatii myös tasapainon maskuliinin kanssa. Femiini ja maskuliini täydentävät toisiaan, ja kaikissa sukupuolissa on molempia. Kun tasapaino on olemassa, naiseutta voi ilmentää ehyellä tavalla.
Maskuliini on meissä oleva puun runko, turva ja selkäranka. Femiini ovat oksat, lehdet ja kukat puun ympärillä. Tarvitaan nämä polariteetit ja niille tasapaino, jotta hedelmä voi kypsyä ja syntyä. Maskuliinin meissä on oltava terve, jotta feminiini voi kukoistaa. Tämä pätee myös luovuuteen: et pysty luomaan ilman turvaa ja itseluottamusta. Ensimmäinen epäily kaataa kaiken. Turvattomassa tilassa ei voi luoda uutta.
Elämän tarkoitus
Toivon, että kun täältä lähden, olisin saanut rakastaa ja kyennyt rakastamaan ihmisiä ja elämää, jota olen elänyt. Ajattelen, että elämän tarkoitus on palvella oman dharman tai tarkoituksen mukaisesti tätä maailmaa. Meillä jokaisella on oma polku, jonka kulkeminen tuo meille sielullisesti valtavaa tyydytystä ja iloa, kun kykenemme ilmentämään omassa elämässämme sitä kutsua, joka meissä on.
Manuelan Yhteys luontoomme -kirja kuvaa henkistä ja fyysistä luomisprosessia kahdentoista vaiheen kautta. Prosessi muuttaa muotoaan jatkuvasti, kuten kuun vaiheet tai luonnonkierto ympärillämme. Luovuuden syklit avautuvat kirjassa voimallisesti, inspiroivasti ja maanläheisesti.
Tutustu kirjaan TÄÄLLÄ.
