Pienet lapset kertovat usein tarinoita, kuinka he pystyvät supervoimillaan pelastamaan koko maapallon. Lapsen itseluottamus on usein rakentunut sille ajatukselle, että hän on taitava kaikessa, mitä hän tekee. Hyvän itsetunnon rakentaminen on kuitenkin kaikkea muuta kuin helppoa, eikä missään tapauksessa itsestäänselvyys.
Lapsen vanhemmat auttavat lasta päivittäin positiivisen minäkuvan luomisessa ja myös sen ylläpitämisessä. Lapsen kehuminen auttaa häntä näkemään konkreettisesti sen, että hän on taitava, hän on arvokas omana itsenään. Suurin osa lapsista viettää kuitenkin ison osan varhaisista vuosistaan perhepäivähoidossa tai päiväkodissa, tämän jälkeen matka jatkuu kouluun. Myös nämä ihmiset ovat tärkeässä roolissa lapsen elämässä.
Arviointi ei tarkoita vikojen etsimistä
Maailma on muuttunut paljon viimeisten vuosikymmenten aikana. Päivähoito ei enää ole vain paikka, jossa lapset viettävät aikaa sen ajan, kun heidän vanhempansa ovat töissä. Päivähoitopaikat tarjoavat lapsille laadukasta varhaiskasvatusta. Tämä muutos on erittäin hyvä.
Samaan aikaan lapsen arvioiminen on kuitenkin ottanut suuren harppauksen eteenpäin. Aiemmin lapsen kehityksestä saatiin tietoa lähinnä silloin, kun neuvolassa testattiin vuosittain, suoriutuuko lapsi ikätasoisesti erilaisista tehtävistä. Nyt lasta arvioidaan päivähoidossa ja koulussa päivittäin. Vanhemmat saavat kuulla toimintakauden tai lukuvuoden aikana paljon tietoa siitä, mikä omalla lapsella sujuu hyvin ja mikä huonosti. Ammattitaitoiset varhaiskasvatuksen työntekijät ja opettajat muistavat kertoa myös paljon positiivisia asioita, vaikka opeteltavaakin riittäisi monella eri osa-alueella.
Positiivisen palautteen antaminen ei tarkoita sitä, että ikävät asiat lakaistaan maton alle. Ikävätkin asiat täytyy ottaa puheeksi, mutta sille on oma aikansa ja paikkansa. Lapsen ei tarvitse kuulla, kuinka hänen osaamistaan tai tekemisiään arvostellaan.
Oliko tänään kiva päivä?
Vanhemmat keskustelevat usein pienten lapsen kanssa kotona siitä, mitä kaikkea hoitopäivän aikana on tehty ja mitä lapselle kuuluu. Kaikki lapset eivät kuitenkaan osaa tai muista itse kertoa päivän kuulumisia. Silloin keskustelu käydään usein niiden tietojen pohjalta, mitä päiväkodin aikuiset ovat lapsen päivästä kertoneet. Tästäkin syystä lapsen jokaisesta päivästä olisi tärkeää kuulla jotain hyviä asioita. Jos vanhemmat eivät tiedä kuin ikäviä asioita lapsen hoitopäivästä, on vaikea kotonakaan keskustella päivän hyvistä hetkistä.
Koululaisten vanhemmille on varmasti tullut tutuksi viestintäjärjestelmä Wilma. Oman lapseni kohdalla kännykkään tuli aiemmin ilmoituksia lähinnä silloin, kun koulukirja oli unohtunut kotiin tai läksyt jääneet tekemättä. Tänä vuonna yllätyksekseni Wilman kautta tulikin viesti, että lapsi oli tsempannut hyvin liikuntatunnilla ja kannustanut kavereita, vaikka hän ei tykännytkään liikuntatunnin ohjelmasta. Näytin palautteen myös lapselleni, joka katsoi kännykkää ja kysyi ihmeissään, voiko tuon palvelun kautta kertoa myös iloisia asioita? Ilman tätä viestiä, en tuskin koskaan olisi osannut itse kehua lastani tällaisista asioista.
Jos onnistumme luomaan lapsille positiivisen ja kannustavan kasvuympäristön, hyvä lähtee kiertämään. Lapsi, joka on saanut kuulla paljon kehuja, oppii itsekin sanomaan kauniita asioita ympärillään oleville ihmisille. Tärkeintä onkin muistaa, että kauniita sanoja ei voi koskaan lausua liikaa.
