Jokainen meistä tietää (toivottavasti) ainakin yhden yksilön, joka onnistuu aina jotenkin omalla toiminnallaan rauhoittamaan pian räjähtävän vuorovaikutustilanteen. Hänen edessään hyökkäävästi käyttäytyvän aggressio laantuu ja tilanne saadaan lopulta käytyä läpi huutamisen sijaan asiallisesti keskustelemalla. Lopuksi ehkä jopa naureskellaan yhdessä asioille. Samalla ei päädytä pitkään kestäneisiin vihan ja koston kierteisiin kuten kuluttaviin naapurus-, parisuhde- tai työpaikkariitoihin. Mistä voi olla kyse?
Oletko miettinyt omaa tapaasi reagoida hyökkäävään käytökseen? Miten toimit, kun toinen yksilö nostaa vuorovaikutuksessa asian esiin voimalla tai ehkä ilmassa leijuu valmiiksi syytellen katku. On niin helppoa ja tyypillistä nousta tässä kohtaa takajaloille ja antaa samalla mitalla takaisin. Aika usein bonuksen kera eli hyökkäävään käytökseen vastataan astetta hyökkäävämmin. Tästä seuraa usein koston kierre eli kierros kierrokselta panokset kovenevat. Pahaan vastataan usein pahalla tai vielä pahemmalla. Mitähän olisi tapahtunut jo ensimmäiseen syöttöön olisikin vastannut astetta kevyemmin takaisin? Meillä saattaisikin olla lyöntikisan sen sijaan yhteinen pallotteluhetki, kun pahaan vastataan neutraalisti tai jopa hyvällä.
Oletko miettinyt omaa tapaasi reagoida hyökkäävään käytökseen?… Pahaan vastataan usein pahalla tai vielä pahemmalla.
Tämä samainen teema on ollut vahvasti pinnalla jo aikaa sitten, jolloin Babyloniassa luotiin yksi varhaisimmista lakikokoelmista: Hammurabin laki. Tuo laki on käytössä edelleen kymmenissä maissa ja siinä puututaan esimerkiksi siihen, että millä mittakaavalla pahaan tulee vastata ja miten tuomioita jaetaan. Kyse on ”silmä silmästä” ja ”hammas hampaasta” ajatuksesta. Eli pahaan vastataan pahalla eli samalla mitalla. Laki on ankara, mutta samalla se ei hyväksy sitä, että pahaan vastataan vielä pahemmalla.
Hammurabin laki oli kovasta maineestaan huolimatta siis parannus entiseen. Se ei hyväksy vahvemman mielivaltaa tai kostamisen jatkuvaa kovenemista. Lyöntiin ei saa vastata puukolla tai puukkoon aseella. Laki on luotu reilut 3500 vuotta sitten ja ehkäpä olisimme seuraavaksi valmiita opettelemaan, että miten pahaan voi vastata vähemmän pahalla.
Hammurabin laki on ankara, mutta samalla se ei hyväksy sitä, että pahaan vastataan vielä pahemmalla.
Olin itse hiljattain tilanteessa, missä päätin testata tätä toimintaa käytännössä. Olin tallin pihassa painepesurilla pesemässä kuraista moottoripyörää, kun naapuripihan autohuoltamon työntekijä tuli juttelemaan. Tai ehkä enemmänkin purkamaan tunnetta, joskin aiheesta. Kävi nimittäin nopeasti selväksi, että hän oli ollut jo mahdollisesti pidemmän aikaa pettynyt siihen, että meidän pihan puolelta verkkoaidan välistä lensi usein kuravettä juuri pestyjen autojen päälle. Oman tulkintani mukaan pettymys purkautui ulos haastavaan sävyyn ja tuli tunne, että naapuri oli valmis taistoon asian puolesta.
Aidan takaa kuului pitkähkö kiihtynyt monologi ja sen päätteeksi olisin voinut hyvin puolustautua hyökkäämällä. Näin aika usein juuri esimerkiksi naapurusriidat alkavat. Päätin kuitenkin syöttää kevyesti lapaan takaisin ja sanoin, että ”olen pahoillani asiasta ja ymmärrän hyvin yskän”. Huomasin, kuinka naapuri äimistyi, leuka loksahti auki. Hän oli mahdollisesti valmistautunut taistoon joten kesti hetken aikaa tajuta, että olemme samalla puolella asian kanssa. Oli hyvin mielenkiintoista seurata toisen reaktioita: ikävä odotus ei toteutunut ja pian keskustelimme vaihtoehdoista, miten korjata tilanne.
Tutkimuksissa on huomattu, että yksilöt jotka tuntevat itsensä aliarvostetuiksi ovat helpommin taipuvaisia kostotoimiin. Kosto nähdään usein keinona saavuttaa hallinnan ja vallan tunne.
Todettakoon kuitenkin, että en läheskään aina onnistu tässä asiassa. Miksi koston kierteen tyrehdyttäminen heti alkuun saattaa sitten olla vaikeaa? Tutkimuksissa on huomattu, että yksilöt jotka tuntevat itsensä aliarvostetuiksi ovat helpommin taipuvaisia kostotoimiin. Kosto nähdään usein keinona saavuttaa hallinnan ja vallan tunne.
Loppuun vielä hauska mielikuva. Jotta itse onnistuisin näissä tilanteissa jatkossa paremmin, olen ottanut ihailun kohteeksi eläimen, joka tulee kaikkien kanssa toimeen. Vesisika eli kapybara on heinää puputtava ylikasvanut marsu ja tyyneyden perikuva. Sen selässä pienemmät eläimet kulkevat paikasta toiseen ja vesisika saattaa hengailla niin kilpikonnien kuin krokotiilien seurassa. Tämä esikuvallinen hahmo ei käy koskaan toisten eläinten kimppuun ja hänen seurassaan on muiden hyvä olla. Siinäpä tavoiteltavaa.
Tutustus Kristiinan Komulaisen ja vankilapastori Jukka Vänskän luomiin Riidan ratkaisu -kortteihin.
