Tuija Siljamäki on tiedetoimittaja (FM) ja kirjallisuusterapiaohjaaja sekä kahden nuoren aikuisen äiti. Hänellä on kokemusta on vaikeasti ruoka-allergisen ja tyypin 1 diabetesta sairastavan lapsen kasvattamisesta sekä uupumuksesta. Häneltä on ilmestynyt tietokirja Kuokkavieraita: diabetes, allergia ja meidän perhe (Kirjapaja, 2020).
Halusin olla hyvä äiti: hymyileväinen, kannustava, jaksavainen. Kukapa ei haluaisi?
Sitten seurasi takaiskujen sarja, joka romahdutti perheeni arjen. En pystynyt enää siihen, mitä vaadin itseltäni, hädin tuskin pysymään hereillä.
Uskotko, että suurin osa niistäkin vanhemmista, joiden lapsi huostaanotetaan, rakastaa lastaan ja haluaa heille pelkkää hyvää? Tapauksista valtaosan taustalta löytyy vanhemman uupumus.
Uskotko, että jokaisella ihmisellä napsahduspisteensä?
Positiivinen vanhemmuus oli vuosituhannen vaihteessa tavoite ja taikasana – ja on sitä edelleen. Moni tutkimus vahvistaa kannustavan kasvatuksen olevan lapselle hyväksi, mutta vasta viime aikoina on alettu tutkia sen hintaa vanhemmille.
Ei riitä, että vanhempi tarjoaa ruuan ja katon pään päälle, vaan hänen tulee auttaa lasta kaikin mahdollisin tavoin kehittymään onnelliseksi, tasapainoiseksi ja menestyväksi yksilöksi. Totta kai pitää.
Positiivinen kasvatus vaatii vanhemmalta kuitenkin aikaa, energiaa, kekseliäisyyttä ja tunteidensäätelyä. Se on paljon vaadittu näissä työelämän paineissa ja reikäisissä tukiverkostoissa. Aina ei hymyilytä, kun pitää kiskoa lapset aamukuudelta uniltaan, jotta he ehtivät kouluun tai päiväkotiin ja itse töihin.
Ja entä jos lapsella on ”haasteita”? Viidesosalla suomalaislapsista on joku pitkäaikaissairaus, psyykkinen tai fyysinen – tai molemmat.
Mitä maksaa sisälle kertyvien kielteisten tunteiden tukahduttaminen, hymyileminen poskilihakset krampissa? Voiko se jouduttaa vanhemman loppuunpalamista?
Vastaus: kyllä voi. Ihan samoin kuin asiakaspalvelu- ja hoivatöissä voi käydä.
Tunteita tulee säädellä, se on selvää, mutta millainen säätely uuvuttaa? Sitä vanhemmuuden tutkijat koettivat selvittää. Kävi ilmi, että iloisen naamion vetäminen kasvoille vaatii niin paljon energiaa, että alkaa uuvuttaa. Mutta jos aidosti yrittää muuttaa suhtautumistaan ja tunteitaan, se ei kuormita läheskään yhtä paljon.
Pitäisikö siis opetella rakastamaan kiirettä, hektisyyttä ja unenpuutetta?
Ehkei ihan niin, mutta stressinsäätelymenetelmät voivat vähän auttaa. Esimerkiksi stressinlähteiden tunnistaminen ja hyvien asioiden huomaaminen. Loputtomiin ne eivät kuitenkaan auta venymään. Vanhempikin tarvitsee yöunensa ja lepohetkensä voidakseen ladata sydämensä akkuja. Mikään stressinsäätelymenetelmä ei paikkaa viikkojen univajetta ja itsen laiminlyöntiä.
Yhä useamman vanhemman joustokyky on kulutettu loppuun. Länsimaiden vanhemmat ovat viisi kertaa uupuneempia kuin muissa tutkituissa maissa, ja suomalaisvanhemmat kuuluvat maailmaan uupuneimpiin. Vastuuta arvokkaasta pääomastamme – lapsista – olisi jaettava tasaisemmin.
Koulut ja päiväkodit auttavat jo paljon, mutta miten on työelämän laita? Kasvatetaanhan kodeissa tulevaa työvoimaa ja eläkkeidemme maksajia. Ehkä myös lapsettomat voisivat havahtua huomaamaan, kuka hoitaa heitä vanhana ja kustantaa heidän eläkkeensä.
Ja sen kai pitäisi olla jo itsestäänselvää, että pariskunnat jakavat lastenhoidon tasa-arvoisesti. Mutta onko se? Viimeisimmän tasa-arvobarometrin mukaan työsarkaa riittää. Naiset käyttävät edelleen lastenhoitoon noin 45 minuuttia miehiä enemmän vuorokaudessa. Ei siis ihme, että myös vanhemmuusuupumus on yleisempää naisilla.
Lähteet:
Heino, T. ja muut (2016). Lasten kodin ulkopuolelle sijoittamisen syyt, taustat, palvelut ja kustannukset. HuosTa-hankkeen (2014–2015) päätulokset.
Roskam, I., et alii. (2020). Parental Burnout Around the Globe: A 42-Country Study International Investigation of Parental Burnout.
Lin, G. -X., Hansotte, L., Szczygieł, D., Meeussen, L., Roskam, I., & Mikolajczak, M. (2020). Parenting with a smile: Display rules, regulatory effort, and parental burnout.
Edelliset blogikirjoitukseni:
Vanhempien uupumus on vaiettua ja jää usein tunnistamatta – 3 hälytysmerkkiä
Tukistettu äiti tukistaa todennäköisemmin myös lapsiaan – Voiko väkivallan ketjun katkaista?
