Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Tällä Kaiken takana on ihminen -palstalla tunnetut ihmiset kertovat yksittäisten sanojen kautta, mitä ajattelevat ihmisyyden eri teemoista.
Teksti on tuotettu mainosyhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Otavan kanssa.
Seuraavat ajatukset on poimittu Jannika B – Ihminen muotoinen -kirjasta (kirjoittajat: Sanna Wikström & Jannika Wirtanen), jossa artisti Jannika B jäsentelee omia kokemuksiaan ihmisenä olemisesta sekä ihmisyyden kipeydestä ja kauneudesta.
UNELMA – ”Yksi asia yhdistää sekä pieniä että isoja unelmia. Unelmat tuovat sinut aina tunteiden äärelle. Ja unelmat, kuten rakkauskin, sisältävät kaikki tunnetilat: pelon, vihan, epävarmuuden, innostuksen, onnen, surun, ilon, rauhan. Esimerkiksi epävarmuuden ja pelon äärellä kannattaa muistaa, että eniten ihminen pelkää menettävänsä asioita, joista välittää. Ja jos ei välittäisi, asiat olisivat samantekeviä. Siinä vaiheessa, kun unelma ei aiheuta mitään tunteita, on syytä kysyä itseltään: Mistä asioista oikeasti välitän? Mikä on todellinen unelmani?”
ROHKEUS – ”Ei kai sellaista rohkeutta olekaan, johon ei liittyisi ensin epävarmuutta. Vai onko sellainen rohkeutta, kun ei yhtään pelota? En usko. Rohkeus ei tarkoita, että ei olisi pelkoja. Rohkeus on sitä, että tekee asioita peloista huolimatta. Näin ollen rohkeus on myös aina subjektiivinen kokemus, sillä me ihmiset pidämme eri asioita pelottavina. Epävarmuuden näyttäminen, jos jokin, on rohkeaa.”
TÄYDELLISYYDEN TAVOITTELU – ”Täydellisyyden tavoittelu on oire – ei määrätietoisuutta. Minut se sairastutti uupumukseen ja masennukseen. En kokenut olevani itselleni riittävä, ellen ollut muiden silmissä täydellinen. Vain se oli riittävää. Sellaista täydellisyyttä ei kuitenkaan ole. Se on illuusio. Sinne ei koskaan pääse. Mitä enemmän näin itseni muiden silmin epätäydellisenä, sitä pienemmäksi itseni tunsin – ja sitä enemmän muiden mielipiteillä oli merkitystä.”
HANKALAT TUNTEET – ”Yksi suurimmista opeista viime vuosilta on ollut se, että vaikka jotkut tunteet ovat vaikeita käsitellä ja niistä on hankala puhua, ei se tarkoita, että ne olisivat negatiivisia ja vääriä. Hienous hankalien tunteiden kanssa on siinä, että kun oppii käsittelemään niitä, ne eivät ota enää valtaa. Ne muuttuvat osaksi kokonaisuutta. Tunteet tulevat ja menevät, eikä niihin tarvitse takertua.”
VIHA – ”Välillä pettymystä ja vihaa on vaikea erottaa toisistaan, koska minulle ne tulevat usein käsi kädessä. Jotta saan tilanteen hallintaan, minun on ensin tunnistettava ja erotettava tunteet toisistaan. Olenko tosiaan pettynyt ja vihainen? Vai olenko vihainen itselleni tai muille, että petyin – tai olenko pettynyt, että olen vihainen? Kaikkialla annetaan ymmärtää, että viha olisi hankalan ja katkeranihmisen tunne: on ”väärin” tuntea vihaa, koska rakkaus ja kiitollisuus ovat ”oikein”.”
EPÄVARMUUS – ”Epävarmuuden tunnetta on tosi vaikea selittää toisille. Jos toinen ihminen ei itse koe epävarmuutta ja pelkoa samasta asiasta kuin minä tai näe syytä epävarmuuteeni, hänen on vaikea ymmärtää täysin kokemustani. Ja kun toisen kokemusta on vaikea ymmärtää, sitä voi olla vaikea sympata.”
RAKKAUS – ”Koen, että rakkaus on ennen kaikkea sielunkumppanuutta, ja että kumppanuus on pohja rakkaudelle. Rakkaus on toisen kunnioittamista ja huomioimista. Eikä rakkauden tarvitse olla jännitteistä ja vaikeaa – päinvastoin. Miksi kukaan haluaisi haasteita rakkaudessa, kun elämä tarjoilee niitä muutenkin? On ihanampaa selättää yhdessä haasteita kuin synnyttää niitä.”
YKSINÄISYYS – ”Yksinäisyyden kokemukseni kiteytyy tunteeseen, että kukaan ei ymmärrä miltä minusta tuntuu: kukaan ei näe minua sellaisena kuin oikeasti olen, kokonaisena. Lapsuuden koulukiusaaminen sai minut kokemaan, että olen vääränlainen, mikä taas johti siihen, että pyrin miellyttämään muita. Halusin kuulua joukkoon – vaikka se vaati itsensä muuttamista, muovautumista ja muokkaamista sellaiseksi, mitä en ehkä oikeasti ollut. Koska jos ei kuulunut joukkoon, oli yksin. Olen oppinut, että yksinolo ja yksinäisyys ovat kaksi eri asiaa. Kun olen yksin, palaudun. Ennen yksin oleminen tuntui ”säälittävältä”, nykyään se tarkoittaa minulle ”aikaa hengähtää”.”