Hetkessä elämisen taito on yksi vaikeimmista asioista oppia. Se ei ole samanlainen taito kuin esimerkiksi pyöräily. Vaikka oppisit hetkessä elämisen taidon kerran, huomenna se voi olla taas vaikeaa. Tämä taito on kuitenkin sellainen, mitä kannattaa opetella, vaikka epäonnistuisi monta kertaa.
Lapsille taito on helpompaa kuin aikuisille. Eri ikäiset lapset elävät hetkessä eri tavoilla. Pienet lapset osaavat uppoutua leikkiin niin, että kaikki ulkopuolinen maailma murheineen katoaa. Teinit taas voivat tehdä hullujakin asioita vain siksi, että sillä hetkellä ajatus tuntui mahtavalta.
Aikuiset miettivät asioita liikaa oman historiansa kautta tai pelkäävät, miten jokainen tapahtuma vaikuttaa myös tulevaisuuteen. Meillä on kuitenkin usein samanlaisia mahdollisuuksia heittäytyä elämän vietäväksi kuin lapsilla, emme vain rohkene käyttää niitä.
Mikä meitä aikuisia estää uppoutumasta täysin johonkin sellaiseen puuhaan, mikä vie ajatukset pois kaikesta muusta? Ei kukaan ole kieltänyt aikuisia hyppimästä vesilammikoissa tai kiipeämään puuhun.
Hetkessä elämisen ei kuitenkaan tarvitse olla hölmöä hassuttelua. Hetkessä eläminen voi jollekin olla myös sitä, että lähtee vaikka kävelylenkille vailla päämäärää, nauttii vain matkasta ja kaikesta, mitä ympärillä näkyy.
Joskus tämänkin hyvän taidon opettelusta voi kuitenkin tulla suorittamista. Silloin jokaisen hetken elämässä täytyisi olla spontaania ja jokainen sekunti pitäisi osata elää hetkessä. Tässäkin asiassa kannattaa muistaa olla itselleen armollinen.
On parempi oppia elämään hetkessä edes kerran elämässä, kuin kuluttaa koko elämä menneiden ja tulevien asioiden murehtimiseen.
