Kehomme on ankkuri tähän hetkeen, sillä se on aina tässä. Se ei voi olla missään muualla, kuin tässä nimenomaisessa hetkessä, jossa hengität, jossa luet tätä tekstiä.
Kehomme on läsnä myös jokaisessa elämämme kokemuksessa, jokaisessa tunteessa ja tapahtumassa, jotka käymme läpi.
Vaikka toisaalta syvimmät turvattomuuden tunteen kokemukset ovat itselläni syntyneet kehollisen kokemuksen kautta, kehoni on ollut myös vahvin työkalu luottamuksen ja turvan tunteen vahvistamiseen. Se, mikä joskus on mennyt rikki, on voinut korjaantua hoivaavien kokemusten kautta.
Minulle luottamus kehoon, elämään ja itseeni syntyy tuntemuksesta, että omassa kehossa on mitä erilaisista tunnetiloista huolimatta turvallista olla.
Tämä turvallinen olo on voinut rakentua vasta, kun perustukset sille ovat olleet kunnossa. Minulle nämä perustukset ovat tarkoittaneet sitä, että aloin rakentaa jonkinlaista rytmiä elämääni. Kun kehoni ei ollut enää jatkuvasti nälkäinen, väsynyt, ylisyönyt tai ylirasittunut, kaikki energiani ei enää mennyt pelkkään selviytymistilassa taisteluun.
Kun olo kehossani oli vakaampi, oli minun mahdollista alkaa tutkia teemaa syvemmin: miksi koin turvattomuutta, missä tilanteissa ja miten siihen reagoin. Jokainen tutkiva askel toi lähemmäksi sisäisen turvan kokonaisvaltaista kokemusta, sillä mitä enemmän ymmärsin ja opin, sitä enemmän luotin.
Se, mistä omat perustukset tai niiden rakentaminen koostuu, on yksilöllistä – toiselle meistä turvan tunteen ensi askeleet syntyvät, perustarpeet on arjessa täytetty. Ammattilaisen kanssa työskennellessä taas erilaiset maadoittavat ja juurruttavat menetelmät voivat olla se, mistä pohjaa sisäiselle turvalle lähdetään rakentamaan.
Kehomme autonominen eli tahdosta riippumaton hermosto koostuu kahdesta osasta: sympaattisesta ja parasympaattisesta hermoston haarasta. Sympaattisen hermoston haara on aktivoiva, parasympaattinen taas se puoli, joka saa meidät palautumaan, joka viestittää: kaikki hyvin, nyt voi hellittää. Hermosto on monimutkainen kokonaisuus joka reagoi kaikkeen kokemaamme. Joskus taustalla on kokemuksia, jotka ovat jättäneet päälle ns. taistele-pakene-jäädy-reaktion. Tällöin omaa kokemusta voi olla hyödyllistä tutkailla ammattilaisen kanssa.
Pääsääntöisesti sisäistä turvaa ja kehollista rauhoittumista voi kuitenkin vahvistaa tukemalla parasympaattisen hermoston osaa – työkaluja tähän voivat olla vaikkapa jooga, meditaatio, hidas liike, rauhallinen hengitys tai luonnossa olo – mikä vain itselle parhaiten toimiikaan.
Kun keho saa hiljalleen vahvempia viestejä siitä, että on turvallista hellittää, sisäinen turva saa tilaa vahvistua.
Silloin tilanteissa, joissa olo on värisevä ja levoton, on itsellä takataskussa työkaluja, jotka kaivaa esiin.
Nykyisin tämä tarkoittaa minulle sitä, että huomaan, kun tarvitsen rauhoittumista. Tunnistan, mistä tilanteista kannattaa lähteä pois, ja toisaalta missä tilanteissa voin tuoda kosketuksella tai muutamilla rauhallisemmilla hengityksillä itseni takaisin omaan ytimeeni. Tunnistan, milloin on palattava perustuksiin, ja milloin on hyvä tarkastella jotakin elämän tapahtumaa syvemmin.
Kun hoidan kehoani sisältä käsin, on se tuonut turvaa, joka ei ole riippuvainen ulkoisista olosuhteista. Sisältä käsin luotu turvan tunne on vahvistanut kokemusta siitä, että voin luottaa kokonaisvaltaisesti, itseeni ja elämään.
Luottamus ja sisäinen turva voi olla sitä, että kaiken horjumisen ja kipuilun kanssa edelleen tahtoo olla kehonsa ja itsensä puolella. Sitä, että epämukavissakin oloissa valitsee olla itsensä vierellä,
aina uudestaan ja uudestaan.
Harjoitus sisäisen turvan vahvistamiseen:
Huom. Jos harjoitus herättää sinussa voimakkaita tuntemuksia, voit keskeyttää sen.
Ota tarvittaessa yhteys ammattilaiseen, yksin ei tarvitse jäädä <3Varaa itsellesi noin vartin verran aikaa, kynä ja paperia, sekä mukava paikka istahtaa alas. Sulje hetkeksi silmät, tunnustele kehon painoa alustaa vasten ja ota muutama rauhallinen hengityskierros.
Kun avaat silmät, ala kirjata itsellesi ylös pieniä, tavallisiakin arjen asioita, tapahtumia tai tilanteita, joissa olet kokenut olosi turvalliseksi ja mukavaksi. Nämä voivat olla hyvin yksinkertaisia, esimerkiksi: kun kissa kehrää sylissä, kun päivä on kiireetön, kun vedän peiton jalkojen päälle, kun tulen kylmästä lämpimään asuntoon, kun aamun ensimmäinen kahvikuppi lämmittää käsiä.
Kun olet saanut kirjoitettua, laske kynä kädestä ja palaan tekstisi alkupäähän. Jokaisen kirjoittamasi kohdan äärellä pysähdy ja tunnustele, miltä tuo hetki tuntuisi, jos se olisi juuri nyt tässä läsnä. Miltä sen ajattelu tuntuu kehossasi? Missä turvan kokemus tuntuu? Huomaa keholliset aistimuksesi.
Käy rauhassa läpi jokainen kohta, ja aisti vielä oloasi harjoituksen jälkeen. Miten voit nyt?
Voit tuoda lopuksi kädet kehoasi vasten kiitokseksi. Voit palata listaan milloin haluat ja halutessasi jatkaa sitä myöhemmin.
