Kirjoittaja Jevgeni Särki on psykologian opiskelija, elämäntaitobloggaaja ja valmentaja, joka on erikoistunut työssään sosiaalisuuden haasteisiin. Jevgeni kirjoittaa suosittua Elä Paremmin -blogia ja on julkaissut neljä sähköistä kirjaa sekä verkkokurssin.
Koetko ansaitsevasi vähemmän kuin muut? Entä onko sinulla tapana laittaa muiden toiveet ja tarpeet omiesi edelle? Joustatko toistuvasti omista toiveistasi muiden ihmisten vuoksi? On mahdollista, että sinulle on muodostunut niin kutsuttu huono-osaisen identiteetti.
Huono-osaisen identiteetti muodostuu tyypillisesti jo varhaisessa lapsuudessa ja viimeistään teini-ikäisenä. Se voi muodostua myös aikuisena, mutta se on selvästi harvinaisempaa. Huono-osaisen identiteetin muodostumiseen voi olla useita eri syitä, mutta tyypillisesti kyse on esimerkiksi vähävaraisessa perheessä kasvamisesta tai tiukassa ja autoritäärisessä vanhemmuudessa. Seuraavaksi kerron, kuinka se tapahtui omalla kohdallani.
Vähävaraisen perheen lapsi oppii joustamaan omista tarpeistaan
Olin vähävaraisen maahanmuuttajaperheen lapsi. Lapsuuteni oli erittäin onnellinen, mutta rahaa meillä oli erittäin vähän. Ruokaa oli pöydässä tarpeeksi, mutta kaikesta muusta oli pulaa. Opin jo varhain, että minun ei tule pyytää mitään itselleni, sillä se merkitsisi, että rahaa ei riittäisi muuhun.
Muistan kuinka neljävuotiaana iskin ruokakaupassa silmäni Kinder -suklaamuniin. Kinderithän olivat parhaimpia, mutta myös kalleimpia yllätysmunia. Vanhempani päivittelivät, kuinka kalliita munat olivat ja kertoivat, että niin kalliisiin herkkuihin ei olisi varaa. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun tajusin, että omat toiveeni voivat olla ristiriidassa perheemme edun kanssa. En muista kuinka reagoin asiaan, mutta pettymys taisi olla suuri, sillä muistan tuon tapauksen edelleen.
Toinen tapaus sattui noin vuotta myöhemmin. Olin saanut elämäni ensimmäisen jäätelön. Sellaisen mehujään, jota täytyy painaa pohjasta, jolloin jäätelö nousee pakkauksestaan ylöspäin. Puristin sitä ilmeisesti liian lujaa, sillä yhtäkkiä jäätelö oli lattialla. Muistan yhä missä tuolloin olimme. Pelastusarmeijan kirpputorilla. Äitini päivitteli, kuinka jäätelö meni nyt hukkaan ja että lisäksi sotkin muiden lattiat.
Kolmas vastaava tapaus sattui myöhemmin. Olin saanut uuden, 50 markkaa maksaneen vesipyssyn. Noinkin halpa pyssy oli meille hintava. Lähdin pyssyn kanssa ulos, ehdin ampua sillä muutaman kerran ja sitten se hajosi (taisi olla melkoista kiinakrääsää, vaikka vaikuttikin meistä erittäin hienolta). Äitini ilmoitti surullisena ja syyllistävään sävyyn, että nyt rahat menivät ”kissan hännän alle” (venäjänkielinen ilmaisu, joka tarkoittaa samaa kuin suomalainen ”kankkulan kaivoon”).
Tällaisten tilanteiden myötä opin, että itselleen ei pidä vaatia mitään, sillä kivat herkut ja lelut johtavat syyllistetyksi tulemiseen. Tämä tuskin oli vanhempieni tarkoitus, mutta mitäpä viisivuotias tuollaisista nyansseista tajuaa!
Poissaolevien vanhempien lapsi oppii, etteivät hänen toiveensa ole tärkeitä
Tätä ei tapahtunut minulle, mutta monelle muulle tilanne voi olla valitettavan tuttu. Lapselle tärkeintä on yleensä vanhempien rakkaus ja läsnäolo. Lapsi haluaa, että hänelle annetaan aikaa ja huomiota. Hänellä ei ole vielä ymmärrystä siitä, että vanhempien poissaolo voi johtua esimerkiksi työssä käymisestä, vaan hän saattaa ymmärtää asian niin, etteivät hänen toiveensa ole tärkeitä. Aina tämä ei jätä minkäänlaisia kielteisiä jälkiä, mutta toisinaan saattaa käydä niin, että lapsi sisäistää omien toiveidensa ja tarpeidensa toisarvoisuuden.
Vastaavaa voi tapahtua myös alkoholistiperheissä. Kun vanhemmat kiskovat brenkkua ja pitävät kovaäänisesti hauskaa keskenään tai kavereidensa kanssa, saattaa huomiota ja lämpöä kaipaava lapsi yksin omassa huoneessaan painaa tyynyä korvilleen ja unohtaa ympäröivän todellisuutensa.
Historiasi ei määrittele arvoasi – Olet yhtä arvokas kuin kuka tahansa muukin
”Huono-osaisen identiteetti” saattaa olla niin vahvasti sisäistetty, että se jää vaikuttamaan meihin myös aikuisena. Se saattaa ilmetä esimerkiksi töissä tai parisuhteessa.
Töissä esimerkiksi työkavereiden tai esimiesten toiveet laitetaan omiensa edelle, myös silloin, kun voimavaroja niiden toteuttamiseen ei edes olisi. Ihminen saattaa uupua, sillä hän laittaa voimavaroja paitsi omien töidensa valmiiksi saattamiseen, myös muiden tukemiseen.
Parisuhteessa taas kumppanin tarpeet saattavat tuntua paljon omia tärkeämmiltä, vaikka tosiasiassa parisuhteen olisikin tarkoitus olla joukkuepeliä, jossa molempien osapuolten tarpeet ovat ihan yhtä tärkeitä. Pitkällä aikavälillä tämäkin saattaa uuvuttaa vakavasti.
Mistä oma huono-osaisen identiteetti sitten johtuukaan, on tärkeää ymmärtää, ettei sen tarvitse ohjata elämäämme enää aikuisena. Omat toiveemme ja tarpeemme ovat ihan yhtä tärkeitä kuin kenen tahansa muunkin. Eivät tärkeämpiä, mutta ihan yhtä tärkeitä!
Edeltävä lause on tärkeä ymmärtää, sillä usein jo pelkkä ajatus omista tarpeistaan huolehtimisesta saattaa tuntua huono-osaisen identiteetin omaavasta siltä, että hän on jotenkin asiattoman ja liiallisen vaativa, että hän muka pitää tarpeitaan ”kaikkia muita tärkeämpinä”, vaikka oikeasti hän tähtääkin lähinnä siihen, että olisi muiden kanssa samalla viivalla!
Älä anna sisäistettyjen ajatusmallien pilata omanarvontuntoasi
Hyvä uutinen on se, että syvästikin sisäistettyjä ajatusmalleja voi ajan myötä muuttaa. Vaikka olisimmekin tottuneet koko elämämme ajan laittamaan muiden toiveet ja tarpeet omiemme edelle, voi tästä oppia pääsemään irti. Yksinkertaisimmillaan tämä tapahtuu niin, että itseään muistuttaa toistuvasti siitä, että kyllä ne meidän omatkin toiveemme ja tarpeemme ovat ihan oikestikin yhtä tärkeitä kuin muiden ihmisten vastaavat!
Aluksi tämä voi olla todella vaikeaa. On vaikeaa uskoa johonkin sellaiseen, mikä on ristiriidassa kaiken sen kanssa, johon koko tähänastinen elämämme on meitä opettanut! Jatkaa kuitenkin täytyy, sillä sisäistetyt ajatusmallit muokkaantuvat yleensä melko hitaasti. Voimme kuitenkin luottaa siihen, että muutos tapahtuu, vaikka se olisikin aluksi hidas ja huomaamaton.
Myös käytännön harjoituksia vaaditaan. Joskus on terästettävä mielensä ja laitettava omat toiveemme ja tarpeemme muiden edelle. Tämä voi tuntua aluksi aivan hirviömäiseltä ja saatamme tuollaisina hetkinä kokea olevamme aivan huonoja ihmisiä. Miten kehtaammekaan laittaa itsemme edes hetkeksi muiden edelle!
Yleensä kuitenkin saamme huomata, että maailma ei loppunut, eivätkät muut ihmiset hylkää meitä, vaikka toisinaan huolehtisimme ensisijaisesti omista toiveistamme. Tällaiset hetket opettavat, ettei omista tarpeistaan huolehtiminen automaattisesti johda mihinkään ikävään. Mitä enemmän vastaavia hyviä kokemuksia ajan kanssa kertyy, sitä vahvemmaksi muuttuu myös uusi tapa ajatella: minä olen ihan yhtä tärkeä kuin kuka tahansa muukin.
Myös sinä olet yhtä tärkeä kuin kuka tahansa muukin.
Rakkaudella,
Jevgeni
