Jos koet riittämättömyyttä, kokeile näitä kolmea askelta löytääksesi itsestäsi edes pienen kuiskauksen: ”Sinä riität…”
Askel numero 1: Havahtuminen todellisuuteen
Herätys: Elämä ei ole pelkkää iloa, elämä on myös kovaa. Haluaisimme, että kaikki olisi aina positiivista, hyvin ja kivaa, ja siksi emme haluaisi herätä.
Superpositiivisuus antaa toivoa silloin, kun ei halua tai jaksa katsoa pinnan alle. Mutta ylenpalttinen positiivisuus myös vääristäää näkymää todellisuudesta. Silloin saattaa ajatella, että jos saavuttaa tavoitteensa, tulee myös pysyvästi onnelliseksi.
Mutta eihän se niin mene. Sen sijaan ainainen pyrkiminen tavoitteisiin synnyttää meissä vain uusia haluja, tarpeita ja esteitä.
Ihanienkin unelmien polulla tulee vastaan vastoinkäymisiä ja joutuu kohtaamaan menneisyyden haamuja. Elämä on välillä rankkaa, eikä mikään positiivisuusajattelu tai tavoiteajatteleminen voi muuttaa sitä tosiasiaa. Tämä ei ole hyvä eikä huono asia. Se vain on niin. Sellaista elämä on.
Askel numero 2: Lakkaa vertailemasta itseäsi haavekuviisi
Sinä et ole haavekuvasi itsestäsi, vaan olet se, joka nyt olet. Jos vertaat itseäsi haavekuvaasi, pidät helposti tämänhetkistä itseäsi huonona ja vääränlaisena – ja se saa olon tuntumaan entistä kurjemmalta.
Voi olla, että nykyisen sinäsi ja haavesinäsi välillä on valtava kuilu, mutta tiedätkö: se ei tarkoita sitä, että olisit nyt hyödytön – ET OLE. Eikä se myöskään tarkoita sitä, että olisit epäonnistunut ihmisenä – ET OLE.
Ethän unohda muistuttaa itseäsi siitä, että jokainen meistä epäonnistuu joskus. On inhimillistä tehdä virheitä. Lakkaa tuijottelemasta jokaista puutettasi ja kauhistelemasta mokiasi – jokainen meistä tekee virheitä, jopa presidentit ja kaikenlaiset superstarat. Kunnioita itseäsi nyt tässä, sellaisena kuin olet – ei vasta ”sitku” olet onnistunut ja vastaat täydellisesti haavekuvia itsestäsi.
Askel numero 3: Nauti siitä, mitä sinulla jo on
”Anna mennä, saat, mitä haluat!” meille uskotellaan. Jos teet kovasti töitä tavoitteesi eteen, saatat hyvinkin saada, sen mitä haluat. Mutta jatkuva tavoitteiden saavuttaminen saattaa viedä sinut elämäsi juoksumatolle. Juoksumatolla läähätät ja puristat, hikoilet ja suoritat. Haluat niin kovasti jonnekin muualle kuin tähän hetkeen. Ajattelet meneväsi eteenpäin vauhdilla, mutta itsesi kanssa pysyt paikallasi.
Pyrkimisen vastakohta on hyväksyminen. Hyväksyminen ei saa ravintoaan minkään muuttamisesta. Se mikä on, on. Hyväksyminen on myös portti kiitollisuuteen.
Alat hiljentää tahtia, ja iloitset sitä, mitä sinulla jo on.
Tämän oivaltaminen antaa mahdollisuuden arvostaa sitä, mitä sinulla on jo nyt. Lopulta hyväksyminen auttaa sinua näkemään sen, että kaikki tavoitteet eivät ole tavoittelemisen arvoisia.
Jatkuva suorittaminen saa elämän näyttämään merkityksettömältä hullunmyllyltä. Nojaaminen hyväksyntään päin on todellinen henkinen tie. Ja luultavasti tässä maailmassa onnellisuus löytyy tavoitteisiin pyrkimisen ja hyväksymisen sekoituksesta – niiden sopivasta tasapainosta.
Missä tilanteessa oletkin ja millainen juuri nyt oletkaan, muistathan, että sinä riität.
Lähde: Tiny Buddha
