Vahvuus on tärkeä ominaisuus, mutta mitä on todellinen vahvuus? Onko vahvuus, joka estää meitä luomasta todellista suhdetta toiseen ihmiseen, hyväksi kenellekään? Onko se vahvuutta, että estää itseään pyytämästä apua tai antautumasta avun saamiselle, kun olisi apu oli enemmän kuin tarpeen?
Vahvuus on suoja
Kun kantaa vahvuuttaan yllä liian kauan, saatamme ajatella itsestämme tai toisesta ihmisestä, että on niin vahva ja kestää mitä vain. Todellisuudessa voi olla niin heikko, ettei uskalla edes enää myöntää olevansa heikko, saati pyytää apua. Kuppi kaatuu nurin hetkenä minä hyvänsä ja kokee syvää yksinäisyyttä sekä turvattomuutta.
Vahvuus on usein suojakeino. Sen tarkoitus on suojella herkkää sisintä. Sisintä, jota on joskus satutettu liikaa. On täytynyt pakosta kehittää näennäinen vahvuus, jotta ylipäätään selviää. Vahvuus on siis myös selviytymiskeino.
Vahvasta tulee yksinpärjääjä, joka ajattelee selviytyvänsä paremmin yksin. Saa nautintoa siitä, että osaa niin paljon asioita itse. Tukeutumalla itseeni tiedän, saanko apua vai en. Pärjäämällä yksin olen vahvempi kuin tukeutumalla muihin.
Sukupolvien ketjut vahvistavat yksin pärjäämisen kulttuuria
Suomalainen kulttuuriperintö kertoo vahvoista naisista, jotka sodassa ja sen jälkeisissä ajoissa hoitelivat maatilat, lapset ja sodasta traumatisoituneet miehensä.
Sodasta palanneet miehet jättivät sisäänsä kaiken kokemansa tuskan ja yrittivät sinnitellä näiennäisen vahvoina. Sukupolvet pärjäsivät. Pärjäsivät, koska oli pakko. Tämä taakkasiirtymä on meidän monen harteilla, koska emme ole kaukana tuosta sukupolvesta ja opeista olla vahva haasteista huolimatta.
Tunnistatko itsessäsi yksin pärjäämistä? Onko sinun vaikea pyytää apua? Millaisia vahvoja ihmisiä suvussasi on? Onko “oppisi” vahvuudesta peräisin miten pitkältä?
Avun pyytämisen vaikeus tai helppous kumpuaa varhaisista kokemuksista
Riippuen siitä olemmeko lapsena saaneet riittävästi tukea aikuisilta ollessamme avun tarpeessa ja millaisia kokemuksia meillä liittyy avun saamiseen, se on meille joko helppoa tai vaikeaa.
Jos olet ihminen, joka on jo pienestä lapsesta tottunut pärjäämään yksin ja turvautumaan omaan osaamiseesi ja itsellisyyteesi, avun pyytäminen voi olla haasteellista aikuisena.
Itselleni on ollut aina helppoa pyytää apua ammattilaisilta. Olen pyytänyt apua niin kehoni kuin mieleni haasteisiin. Olen tiedostamattomasti ajatellut, että koska maksan heille ja he tekevät työtään, en rasita heitä. Ystäviltä ja läheisiltä avun vastaanottaminen sen sijaan on ollut erittäin vaikeaa. Olen kokenut, että saamani apu pitäisi jotenkin korvata takaisin ja mieluusti moninkertaisena.
Vasta tyttäreni kuolema opetti minut ottamaan vastaan apua ilman, että koen velvollisuudekseni antaa yhtä paljon takaisin. Lisäksi opin pyytämään apua, kun tunnistin itsessäni pienen tarvitsevan tytön, sen joka oli liian pitkään ollut liian vahva ja liian yksin pärjäävä. Tuli aika olla autettava. Helppoa se ei ollut, mutta oi, miten ihanalta se tuntui!
Kun pyydät apua, ystäväsi kokee olevansa merkityksellinen
Avun pyytäminen on symboli sille, että toinen on tärkeä. Se laittaa meidät olemaan heikko, tarvitseva. Se kertoo toiselle, että hän on tärkeä, koska juuri häneltä pyydetään apua. Sillä voi olla todella merkityksellinen vaikutus myös toisen elämään. Kaikki me tiedämme, kuinka ihanaa on auttaa toista!
Vahvuudestaan on hyvä tulla tietoiseksi. Se on mahdollista läheisissä ihmissuhteissa ja erityisesti silloin, kun elämä vihmoo ja tempoo. Silloin kysytään, otanko edelleen käyttöön suojautumis-ja selviytymiskeinoni vai opetellenko jotain uutta?
Voisinko nyt turvautua toiseen ihmiseen?
Voisinko nyt olla herkkä? Onko turvaa tarpeeksi?
Voisinko nyt avata itseni tunteille? Vai toiminko taas tutusta vahvuudestani käsin?
Ollessamme turvassa voimme antautua heikkoudelle ja päästää irti vahvuudesta
Vain turvassa meidän on mahdollista opetella päästämään vahvuudestamme irti. Turvassa on mahdollisuus antautua huolenpidolle, avulle, tarvitsevuudelle ja ennenkaikkea toisen sekä oman itsen rakkaudelle. Sille, ettei aina jaksa ja ettei todellakaan kaikkea kestä. Se on todellista rakkautta. Se on todellista vahvuutta.
Hyvä vahvuus on vahvuutta olla herkkä, auki yhdessä muiden kanssa, päästää ihminen tai ihmiset lähelle. Vahvuutta on näyttää kuinka paljon sattuu sekä kuinka paljon toista ihmistä tarvitsee.
Moni meistä pärjää ihan liian hyvin ja ihan liian pitkään itsekseen. Näitä ominaisuuksia ei tarvitse tähän maailmaan yhtään lisää. Olisiko juuri nyt turvallinen hetki pyytää apua?
