Joulu ei ole kaikille ilon, perheen ja yhdessäolon juhla

Jouluun liittyy paljon latausta. Joulu on aikaa olla yhdessä. Joulu on tiettyä tunnelmaa. Jouluna kuuluu iloita. On lapsilla tuikkivat silmät ja ylläpidetään perinteitä. Perinteet voivat tuoda pintaan muistot ajasta ennen, ajasta menneiden joulujen, hyvässä ja pahassa.

Joulu ei ole kaikille hyvä

Joulun mystiikka voi valaista kaikki kivut, haavat, muistot ja elämän sekä ihmisten heikkoudet. Ei joulu ole kaikille hyvä.

Jouluun voi latautua liikaa kaikkea. Tilanteita. Uskomuksia. Odotuksia. Aikaa. Mahdollisuuksia. Muistoja. Jouluruuat, -lahjat eivät innosta. Joulu ei tunnu joululta. Jokin joulussa on särkynyt. Joulun taika on poissa.

Joillekin joulu tuo mukanaan kipeitä muistoja. Se näyttää karulla tavalla haavat, jotka eivät ole välttämättä edes parantuneet saati arpeutuneet.

Yhdessäolo ei aina takaa joulurauhaa

Suku ja perhe kokoontuvat yhteen. Vaikeat välit voivat kriisiytyä konflikteiksi. On perheitä, joissa joulun pyhät ovat pelon ja hädän päiviä. Alkoholia kuluu. Aikaa on liikaa. Ollaan liian lähellä. Ei jakseta toisiamme.

On perheitä, joissa nyrkit heiluvat jouluna ja perheenjäsenet joutuvat kärsimään. Jotkut lähtevät pakoon oman ja toisten hengenpitimiksi. Joulu vietetään turvassa muualla kuin omassa kodissa. Joulurauha on kaukana.

Joulu voi näyttäytyä yksinäiselle mustempana kuin vuoden muut päivät

Jotkut viettävät joulunsa yksin pakosta tai omasta tahdostaan. Yksinäiset tuntevat kodeissaan yksinäisyytensä vahvemmin kuin muina vuoden päivinä. Olen erilainen, kun jouluna kukaan ei ole kanssani.

On vanhuksia, joita kukaan ei käy katsomassa tai ainoa kontakti ovat työvuoroaan tekevät kotisairaanhoitajat. On aikuisia, joilla ei ole perhettä, läheisiä eikä ystäviä, joiden kanssa voisi viettää joulua. On yksinäisiä lapsia. On heitä, jotka pelkäävät joulua.

Joulusta on aina yksi poissa

On heitä jotka kaipaavat perheenjäsentä, joka on kuollut. Voi olla, että joulu tuo esiin sen, että joukosta, perheestä on yksi poissa.

Kun kuolema ajoittuu jouluun, tulee siihen syvä tumma sävy. Joulu ei ole enää entisensä. Joulu on osa surua.

Joulusta voi tulla tarve lähteä pakoon. Joulu sattuu vain liikaa. Se tuo esille elämän raadollisuuden. Kärsimyksen.

Tuleeko meille, joille nyt joulu on kipeä, joulusta vielä ilon, yhdessäolon, hyvän mielen ja elämän jatkuvuuden juhla?

Voisiko joulu joskus vielä olla hyvällä tavalla elämänmakuista?