Pyhäinpäivänä muistellaan kuolleita läheisiä. Sytytämme kynttilöitä ja saatamme antaa surulle, muistoille ja ikävälle tilaa. Pysähdymme surujemme äärelle. Minäkin sytytän kynttilöitä ja nostan alttaripöydälleni niiden rakkaiden kuvia, jotka ovat jo siirtyneet sinne, minne jokainen meistä joskus menee.
Kuoleman äärellä voi olla lohduton olo. Miksi kävi näin? Miksi jouduin luopumaan hänestä, joka oli niin rakas? Tai olisipa ollut kiva, jos olisimme voineet elää yhdessä vähän pidempään.
Itse ajattelen niin, että jokainen elämä on ehyt ja kokonainen elämä. Juuri niin pitkä ja juuri sellainen kuin sen kuului olla. Ja tiedän, etteivät kaikki ajattele näin. On vaikea ajatella, että hyvin rankka tai lyhyt elämä olisi ollut tarkoituksenmukainen.
Suru hidastaa ja hiljentää, se asettuu ihmiseen tekemään tärkeän tehtävänsä. Usein uusi suru nostaa vanhojakin suruja pintaan ja kuoleman äärellä muistellaan jo aikaisemmin kuolleita läheisiä.
Luopuminen rakkaasta voi olla hyvin kipeä matka. Suru hidastaa ja hiljentää ja yleensä vie paljon voimia. Surutyön tehtävä ei ole katkaista suhdetta kuolleeseen läheiseen tai unohtaa vaan suruaikana suhde kuolleeseen läheiseen muuttaa muotoaan. Rakas kulkee ikään kuin rinnalla, elämässä, ihon alla, muistoissa ja sydämessä.
Jossain määrin suru jää loppuelämän seuralaiseksi, mutta aika tekee tehtävänsä ja suru alkaa jossain kohtaa helpottaa. Joskus on tehtävä paljon työtä, jotta voi tuntea hyväksyntää. Joskus tarvitaan anteeksi antamista, jotta voi saada rauhan itsensä kanssa.
Jonain päivänä, kun suru on helpottanut, on aika kiitokseen ja kiitollisuuteen. Parhaimmillaan surumatka muuttaa suhteen menetettyyn puhtaaksi rakkaudeksi.
Lämmin osanottoni tänään sinulle, jolle menetys on tuore ja hyvin kipeä. Lämmin ajatukseni sinulle, joka muistelet ja annat surun tuntua tänään vähän enemmän kuin yleensä.
Miia Moision koskettava ja valoisa Lupa surra antaa luvan surra kaikkea, mistä on päättänyt luopua tai joutunut luopumaan. Sen sivuilla pohditaan, kenelle kuuluu lupa surra, miltä suru tuntuu ja miten surua ja sen lähitunteita voi käsitellä ja ymmärtää.
Kurkkaa myös Häpeästä valoon:
