Läheisen kokeman surun keskellä on monesti vaikeaa löytää sopivia sanoja. Tuntuu että jotain pitäisi sanoa, vaikka joskus hiljaisuuskin on lohtu itsessään.
Surijan läheiselle ei ole olemassa sääntökirjaa ja jokainen tilanne on erilainen. Surun hetkellä itselleni se yltiöpositiivisin ilopilleri on käynyt kaikista raskaimmaksi. Kaikesta ei nimittäin tarvitse löytää saman tien positiivista kulmaa. Negatiivisia asioita kartteleva positiivari saattaa pahimmassa tapauksessa saada surun, pelon tai ahdistuksen käännettyä syyllisyydeksi surijaa kohtaan tai vähäteltyä surua.
Ensi kesänä olet jo uusissa naimisissa, älä enää eroasi mieti!
Tämä menetys avaa portin ihan uuteen, ota tilanne siksi kiitollisena vastaan.
Siitä seuraa ihan varmasti jotain hyvää!
Itse olen surun hetkillä hakeutunut myötätuntoisten ihmisten seuraan, sellaisten jotka ovat osanneet vain olla läsnä. Sellaisten, jotka eivät ole etsineet kuumeisesti ratkaisua tilanteeseen, johon sitä ei sillä hetkellä ole ollut.
Omassa surussani olen törmännyt kuitenkin myös erilaisiin möläyttelijöihin. Ihmisiin, jotka ovat tokaisseet asioita, joita olen itse päättänyt olla toistamatta, kun kohtaan toisen surijan, sillä oma mieli saattaa surun keskellä ottaa huolimattomasti lausutut sanat turhankin vakavana vastaan.
Keräsin Suuria hetkiä -kirjaani möläytyksistä sellaisia, jotka ovat painuneet omien surujen keskellä mieleen kuin superhyperpikaliima.
Möläytys nro 1:
Vieläkö sinä suret!?
Mieleni (vääristynyt) reaktio:
”Olen varsinainen luuseri, heikkohermo, huomionkipeä masennusmörkö, kun en vain tunnu pääsevän tämän vuoren yli valoon. Surupäiviä on ollut jo 365. Ryhdistäydy nainen! Kaikki muut olisivat jo menneet eteenpäin.”
Möläytys nro 2:
Olet varmasti vahvistunut ihan kauheasti kokemastasi!
Mieleni (vääristynyt) reaktio:
”Ei, olen heikentynyt. Tunnen itseni tosi asiassa todella lannistuneeksi ja surkeaksi, vaikka kaikesta olisi pitänyt ottaa ihan hirveästi oppia ja vahvistua vähintään henkisesti. Evoluution pitäisi luultavasti karsia minut maankamaralta ensimmäisten joukossa.”
Möläytys nro 3:
Kaikella tällä oli varmasti tarkoitus, jonka myöhemmin vielä oivallat!
Mieleni (vääristynyt) reaktio:
”Olen miettinyt tarkoitusta jo vuosia enkä siitä huolimatta pääse pohdinnoissani kovinkaan pitkälle. Silti on ehdottoman tärkeää, että tämäkin asia pitäisi saada käsiteltyä ja aseteltua mappiin muiden ratkaistujen tapausten joukkoon. Raporttini ei vain tunnu valmistuvan. Olen epäonnistunut tässäkin.”
Möläytys nro 4:
Itse jäisin suremaan vuosiksi kotiin tai kuolisin!
Mieleni (vääristynyt) reaktio:
”Pitäisikö minunkin siis tehdä kodistani pimeä luola? Tai kenties kuolla, jotta osoittaisin varmasti surevani kunnolla?”
Möläytys nro 5:
Voi miten ihana nähdä, että osaat edelleen nauraa!
Mieleni (vääristynyt) reaktio:
”Hirveä syyllisyys naurusta ja ilosta minussa. Pitäisi olla edelleen vakava. Mutten tarkalleen tiedä kuinka kauan jaksan sitäkään. Ainakin pitää varoa, ettei naura mustalle huumorille.”
Möläytys nro 6:
Hienoa, että kaikesta huolimatta olet mennyt näin nopeasti eteenpäin ja löytänyt uuden kumppanin!
Mieleni (vääristynyt) reaktio:
”Olen varsinainen, jos en nyt haudan, niin Jumalan edessä solmitun liiton häpäisijä.”
Itse en hämmennyksissäni ole aina osannut vastata möläyttelijöiden kysymyksiin mitään. Myöhemmin olen ajatellut, että möläyttelijöille niiden kysymysten esittäminen on saattanut olla ihan yhtä vaikeaa kuin minulle niiden kuuleminen. Möläyttelijä ei ole osannut kenties muuta sanoa. Hänellä ei ole ollut sillä hetkellä antaa enempää. Mutta hän välitti minusta, sillä hän yritti sanoa edes jotain.
P.S. Asioita, jotka auttoivat minua suruni hetkellä:
Postikortti, jossa oli enkelin kuvan ja kääntöpuolella teksti: ”Halauksia”. T: Mira
Ystävä joka toi spontaanisti liljoja ja noutosushi-aterian oven taakse.
Viesti ystävältä: ”Olen täällä, jos tarvitset minua.”
Möläytykset on poimittu kirjasta Suuria hetkiä – viisautta ja voimaa elämän taitekohtiin, josta löytyy oivaltavia tarinoita, ajatuksia Rakkaudesta, Ilosta, Surusta ja Voimasta – sekä uusista aluista.
