Havahtuminen omaan pahoinvointiin tapahtuu joskus vasta äärimmäisissä olosuhteissa. Silloin kun kehon rajat on jo moneen kertaan ylitetty, kun uupumus on pysäyttänyt sinut tai vakava sairastuminen saa viimeinkin silmäsi avautumaan.
Minä havahduin noin vuosi sen jälkeen, kun olin alkanut oksentamaan. Istuin vessan kylmällä kaakelilattialla ja mietin, miten voin tehdä tällaista väkivaltaa itselleni. Inhon sijaan tunsin ensimmäistä kertaa surua. Surua itseäni ja omaa kehoani kohtaan. Miten kaltoin olinkaan itseäni kohdellut. Miten pahalta se kaikki tuntui. Kyyneleet vierivät poskiani pitkin, kun ajattelin ehkä ensimmäistä kertaa ikinä: ”Minä ansaitsen parempaa. Minun kehoni ansaitsee parempaa.”
Myötätunnon herääminen itseä kohtaan on kaunista, mutta samaan aikaan se voi olla myös kivuliasta. Jotta voisit tuntea lempeää myötätuntoa, sinun täytyy hyväksyä myös se suru ja tuska, jonka olet osittain itsellesi aiheuttanut. Vaikka sinä et ole syypää sairastumiseesi, toimintasi kehoasi kohtaan on voinut olla tuhoisaa.
Tämän myöntäminen oli minulle itselleni kaikkein vaikeinta, mutta samalla se oli isoin askel kohti muutosta. Olin viimeinkin saanut tarpeekseni siitä, miten huonosti olin kehoani kohdellut. Olin viimeinkin tarpeeksi motivoitunut toimimaan toisin – ja ottamaan vastuun omasta hyvinvoinnistani.
Syömishäiriö on kenties ääriesimerkki muutoksen tarpeesta, ja aina prosessin ei onneksi tarvitse olla näin dramaattinen. Ehkä olet jojo-laihduttaja, kärsit huonosta kunnosta tai tunnet muuten tyytymättömyyttä kehoasi kohtaan. Pysyvän muutoksen aikaansaamiseksi uskon, että tarinassa on kuitenkin yksi yhteinen nimittäjä: jotta voit saada pysyvästi parempaa, sinun on ensin haluttava itsellesi hyvää.
Kaikki alkaa sitoutumisesta itseesi. Ei ruokavalioon, harjoitusohjelmaan tai terapiaan, vaan itseesi ja omaan kehoosi. Vasta sen jälkeen, kun olet aidosti sitoutunut omaan hyvinvointiisi, voi muista välineistä olla sinulle apua.
Kun olet uskaltanut kohdata sen, mikä sisälläsi on kipeää, olet valmis todelliseen muutokseen. Tässä vaiheessa yleensä jo tiedostat, ettei se tule tapahtumaan hetkessä. Kun kyseessä on ensisijaisesti sisäinen muutos, tiedät, ettei pikakuureista ole sinulle hyötyä. Se olisi vain itsesi huijaamista.
Mitä pidempään kehosi on ollut unohduksissa, sitä lempeämmin askelin kannattaa lähteä liikkeelle. Jos tiedät, että olet itseäsi kohtaan yleensä vaativa ja ankara, pysähdy hetkeksi ja palaa takaisin myötätuntoon. Et voi korjata asioita samalla tyylillä, jolla ne ovat menneet solmuun. Jos haluat oikeasti itsellesi hyvää, laske henkinen piiskasi maahan ja päätä, että tämä matka tehdään toisin. Tämä matka tehdään lempeydellä.
Omasta havahtumisestani on kohta kaksikymmentä vuotta aikaa. Vaikka kahteenkymmeneen vuoteen on mahtunut paljon uusia oppeja oman kehoni kanssa, en ole koskaan unohtanut noita sanoja: ”Minä ansaitsen parempaa”. Sinä päivänä vessan lattialla tein itselleni lupauksen enkä ole sen jälkeen hylännyt kehoani.
