Teksti: Virpi Raipala-Cormier on Frantsilan Luomuyrttitilan perustaja, yrttien ja luontaishoitojen kouluttaja ja Frantsilan tuotekehitysvastaava sekä meditaatio- ja joogaopettaja.
Kevät on villin kokin kulta-aikaa, koska minne ikinä luonnossa menetkin, kaikkialla näkyy ruokaa. Marjojen ja sienten lisäksi, luonnosta löytyy yllättävän paljon syötävää, joka sopii vihannekseksi, mausteeksi, teeksi ja rohdoksi. Kevät on mitä parhainta aikaa puhdistaa kehoa villivihannesten voimalla, herkutella parhailla luonnon antimilla, innostua ruuanlaitosta ja nauttia luonnon kokonaisvaltaisesta parantavasta voimasta.
Ruoka olkoon rohtomme
Villivihanneksiin on hyvä tutustua ihanien reseptien kautta, kerätä alkuun itselle tuttuja kasveja ja lisätä uusia makututtavuuksia mukaan pikkuhiljaa. Monet luonnonkasvit ovat myös mietoja rohtokasveja. Villivihannekset ovat vähäkalorisia, joten niiden avulla voi keventää ruokavaliotaan. Painonhallinnan ohella villivihanneksilla on lukuisia muita terveyttä edistäviä vaikutuksia kuten lisääntynyt mielen virkeys, stressin väheneminen, parantunut suoliston toiminta, parempi immuniteetti ja tulehdusten esto. Ne toimivat ennalta ehkäisevinä ja hoitavina poistaen kehosta kuona-aineita. Kuona-aineita kertyy elimistöön vuosien varrella ja varsinkin talven jälkeen saatamme kärsiä kevätväsymyksestä, iskias-säryistä ja nivelien kolotuksista. Villivihannes -puhdistuskuurit tai silkka villiyrteillä herkuttelu tarjoaa mitä parhaimpia suojaravinteita keholle lisäten hyvinvointia ja elinvoimaa.
Vihreät vitamiinipommit
Villivihanneksina käytetyt luonnonkasvit sisältävät useita kymmeniä kertoja enemmän hivenaineita ja vitamiineja kuin mm. tavallinen lehtisalaatti tai pinaatti. Villivihanneksissa on runsaasti vitamiineja, kivennäisaineita, kasvihormoneja, entsyymejä, antioksidantteja, orgaanisia happoja, rasvahappoja, haihtuvia öljyjä, kuituja ja mm. polyfenoleja, jotka nostavat ihmisen vastustuskykyjä. Omega-3-rasvahappoihin kuuluvaa α-linoleenihappoa on villivihanneksissa paljon. Niissä on runsaasti bioaktiivisia aineita ja ihmisen terveydelle hyödyllisiä puolustusmolekyylejä. Monissa villivihanneksissa on erittäin paljon folaattia, joka vahvistaa hermoja, ehkäisee sydän- ja verisuonisairauksia, parantaa veriarvoja, vahvistaa antioksidanttipuolustusta sekä suojelee muistia. Villivihanneksissa on runsaasti C-vitamiinia ja monia erilaisia fenoleita. Ne ovat erinomaisia antioksidantteja, jotka suojaavat elimistöä hapettumisvaurioilta. Ne myös osallistuvat immuunipuolustukseen, ehkäisevät allergioita, torjuvat bakteereja ja viruksia sekä suoliston haitallisia bakteereja.
Villivihannesten ja yrttien keräys
Tärkeintä on tuntea keräämänsä kasvit ja tietää, että ne ovat myrkyttömiä. Kasvit kerätään kuivalla säällä ja keruuastiaksi käy esim. kori, jossa kasvit voivat olla mahdollisimman väljästi. Poimi terveet ja virheettömät kasvinosat villiruokaan kun ne ovat vielä pehmeitä esim. omalta pihaltasi tai muuten puhtailta alueilta, ei kaupungeista tai teiden varsilta.
Tärkeää on olla liikkeellä oikeaan aikaan: lehdet kerätään ennen kukintaa, kukat juuri puhkeamisensa jälkeen, koko kasvi kukinnan aikana, juuret varhain keväällä tai myöhään syksyllä ja kuoret keväällä. Siemenet, marjat ja hedelmät poimitaan luonnollisesti niiden ollessa kypsiä. Oikeaan aikaan kerääminen on tärkeää kasvin vaikuttavien aineitten kannalta. Aamu on ihana aika lähteä luontoon ja kasvit ovat kasteen jälkeen täynnä elinvoimaa.
LUONNONKASVIEN KORJUUKALENTERI
(esimerkkejä)
Toukokuu:
pajunkuori ym. kuoret, kaikki juuret, koivunmahla, koivun hiirenkorvat, villivihannekset, nokkosen lehdet, voikukan lehdet, siankärsämön lehdet, mustaviinimarjan lehdet, vaahteran lehdet, lehmuksen lehdet, horsman verso, poimulehti, kuusenkerkät, männynkerkät, mesiangervon lehdet.
Kesäkuu:
syötävät rikkaruohot eli villivihannekset, koivun ja muiden puiden lehdet kuten pihlaja, horsman lehdet, nokkosen lehdet, kukkiva mesiangervo, ratamon lehdet, peltokorte (huom! tunnistus), mustikan lehti, puolukan lehti, mustaviinimarjan lehti, pihlajan lehti, mansikan lehti, sianpuolukka.
Heinäkuu:
siankärsämön kukat, apilojen kukat, kuisman (särmä ja mäki) kukat, kanervan kukat, kultapiiskun kukinnot, lehmuksen kukat
Elokuu:
vadelman lehti, maustekasvit, apilojen kukat, siemenet
Syys-lokakuu:
juuret, siemenet
Yrtit on poimittava puhtaalta alueelta, joten on hyvä syy samoilla syvemmälle metsän rauhaan. On hyvä välttää asutuskeskusten ja teollisuuslaitosten läheisyyttä. Teitten varsilta yrttejä ei liioin voi poimia: valtateihin on pidettävä 300-500 metrin välimatka, maanteihin vähemmän (alkaen 100 metristä, liikenteen määrästä riippuen) ja kärryteillä on huomioitava pölyraja. Niin ikään vältetään alueita, joilla on käytetty keinolannoitusta tai torjunta-aineita, ja vanhoja saha-alueita, joilta voi löytyä jäämiä kyllästeistä, sekä kaatopaikkojen ympäristöä. Islanninjäkälää ei voi kerätä radioaktiivisilta alueilta (ilmatieteen laitokselta saa tietoja laskeumista). Nokkosta kerättäessä varotaan navetan seinustoja ja muita runsaasti typpeä sisältäviä kasvupaikkoja, sillä nokkonen kerää itseensä nitraattia, joka ihmisessä muuttuu nitriitiksi estäen veren hapenottokykyä. Nokkonen kerätään tästä syystä myös aurinkoisena päivänä, jotta nitraatti pystyy muuntumaan aminohapoiksi.
Kerättäessä on kuitenkin muistettava jokamiehen oikeuden rajat: toisen tonttia on kunnioitettava ja suurien yrttimäärien keräämiseen on myös saatava maanomistajan lupa, samoin kuin puiden lehtien, neulasten, kuorten, mahlan, jäkälien ja sammalten keräämiseen. Lupa tarvitaan myös silloin, kun kasveja kerätään myyntiin. Kunnon kerääjä kunnioittaa luontoa ja jättää pienet esiintymät ja suojeltavat sekä uhanalaiset lajit koskematta eikä kerää suurtakaan esiintymää kokonaan. Kasveja on kohdeltava hyvin: esim. horsman lehtiä kerättäessä katkaistaan koko kasvi eikä irroteta pelkästään lehtiä kasvavasta kasvista. Luonto kiittää kauniista kohtelusta!
Villiinny villivihanneksiin
Jos villivihannekset ovat sinulle uusi maailma, näistä kolmesta voimayrtistä on hyvä aloittaa: nokkonen, voikukka ja siankärsämö. Mikä nautinto on kerätä kevään ensimmäinen villivihannes-salaatti.
Nokkonen
Nokkosesta (Urtica dioica) saadaan runsaasti hivenaineita ja vitamiineja sekä tukea luustolle ja hermostolle. Se vahvistaa munuaisia, jotka rasittuvat etenkin stressin vaikutuksesta. Nokkonen ennaltaehkäisee virtsatietulehduksia, poistaa kehosta nesteitä ja turvotusta. Nokkonen elvyttää suoliston toimintaa, tasaa verensokeria ja verenpainetta. Se kohottaa verenkuntoa, nostaa hemoglobiinia aneemisella ja väsyneellä. Jos Kippari-Kalle olisi tämän tiennyt, se olisi vaihtanut pinaatin nokkoseen, koska sen rautapitoisuus on pinaattiin nähden 7-kertainen. Nokkonen sisältää myös 60 kertaa enemmän piitä kuin tavallinen lehtisalaatti. Piitä ihminen tarvitsee aivojen, sydämen, verisuonien sekä ihon terveyteen. Samoin nokkosen sisältämä kalkki on hyvin imeytyvässä muodossa. Lisäksi nokkonen elvyttää asetyylikoliinin avulla aivojen välittäjäaineiden toimintaa. Näin nokkonen elvyttää muistia ja aivotoimintaa, sekä estää allergioita. Nokkosen siemeniä on käytetty myös potenssilääkkeenä.
Nokkosta kannattaa käyttää kaikenlaisessa ruoanlaitossa ympäri vuoden. Se on antioksidantti- ja ravintoainepommi, täynnä pohjolan auringon elinvoimaa. Vain mielikuvitus on rajana mihin kaikkeen nokkonen sopii. Kokeile keittoihin, smoothieihin, jogurtin ja puuron päälle, paistoksiin, pizzoihin, nokkospestoon. Kokeile ja löydä omat lempparisi.
Voikukka ja Siankärsämö – kevätenergiaa maksalle
Voikukan lehdet ovat valtava A-vitamiinin lähde. Niissä on 20 kertaa enemmän karotenoideja kuin porkkanassa. Kukat ovat pehmeän makuiset ja oivat myös salaatissa. Myös sen varsia voi käyttää ja juuria voisi paistaa, jos vain viitsisi niitä nostaa maasta. Voikukan juurikahvi on vanhanajan maksaa hoitava kahvinkorvike.
Siankärsämön lehdet ovat voimakkaan mausteisia. Käytä niitä vihersalaatissa silloin kun ne ovat vielä nuoria. Siankärsämö vahvistaa koko olemusta, nostaa vastustuskykyä, hoitaa ruoansulatusta, keuhkoja ja puhdistaa elimistöä. Se on Suomen kansan ykkösyrtti – tuhattaituri vaivaan kuin vaivaan.
SUOMEN LUONNON KASVIT JA NIIDEN KÄYTTÖ
(esimerkkejä)
Ruoaksi:
- lehdet: nuorina; aho- ja niittysuolaheinä, humalanverso, jauhosavikka, karhunputki, koiranputki, koivu, kumina, kuusen ja männyn vuosikasvaimet, lehmuksen lehdet, linnunkaali, litulaukka, lutukka, maitohorsman verso, maltsa, mansikka, mustaherukka, nokkonen (myös siemenet), peltokanankaali, peltoretikka, peltoukonnauris, pihatähtimö eli vesiheinä, piharatamo, poimulehti, puna-apila, siankärsämö, takiaisen aihio, vaahteran lehdet, valkopeippi, vesikrassi, vuohenputki, voikukka, väinönputki.
- juuret: varhain keväällä tai myöhään syksyllä; juolavehnä, kumina, osmankäämi, takiainen voikukka
- siemenet, hedelmät: kumina, nokkonen, ruusunmarjan marjat
- kukat: keto-orvokki, lehmus, lemmikki, mausteyrtit, omena, puna- ja valkoapila, pihlaja, ruusu, saksankirveli, vaahtera, voikukka
Mausteeksi:
- kangasajuruoho, karhunputki, katajanmarjat, kuminan siemenet, litulaukka, lutukka, maahumala, mustaherukan lehdet, mäkimeirami, peltominttu, pihlajan silmut, pujo, ruohosipuli, siankärsämön lehdet, saksankirveli
Hyvänmakuiseksi yrttiteeksi:
- mansikan lehti, mintut, kuusen ja männyn vuosikasvaimet, mustaviinimarjan lehti, nokkonen, apiloiden kukat, ratamo, vadelman lehti, lillukan lehti, mesimarjan lehti, hillan lehti
Villivihanneksiaja rohtoyrttejä voi talven varalle myös kuivata, pakastaa tai hapattaa.
Kuivia yrttirouheita voi kätevästi lisätä ruokien ja smoothien sekaan. Myös hapattaminen on oiva tapa säilöä villivihanneksia ja hapatuksessa muodostuu kasvissyöjälle tärkeää B12 -vitamiinia. Villivihannesten hapatus tapahtuu samaan tapaan kuin hapankaalin valmistus. Kokeile mm. vuohenputkea, nokkosta, voikukan nuppuja ja lehtiä.
Kun yrttejä ei käytetä heti tuoreeltaan, ne laitetaan kuivumaan mahdollisimman pian keruun jälkeen, etteivät ne kuumene keruuastiassa. Kuivauslämpötila, jossa kasvin entsyymit säilyvät, saa olla korkeimmillaan vähän alle +40oC. Yrtit kuivataan varjoisassa paikassa ohuena, ilmavana kerroksena puhtaiden ritilöitten tai papereitten tai puhtaan kankaan päällä. Kuivuminen tapahtuu 2-4 vrk:ssa, kosteus on tuolloin 9-14 kosteusyksikköä, mikä merkitsee jopa 70 % painon menetystä alkupainosta. Kuivat yrtit on hyvä murskata heti, ne pakataan tiiviisti kaksinkertaisiin paperipusseihin tai mieluiten tummiin lasipurkkeihin, jotka säilytetään viileässä ja kuivassa auringonvalolta suojattuna. Pussiin tai purkkiin merkitään kasvin nimi ja keruuaika. Yrtit säilyttävät tuoksunsa ja makunsa sekä tehoaineensa usean vuoden ajan, mutta kun saa uuden sadon, voi ylivuotiset yrtit käyttää hyvin vaikkapa jalkakylpyihin.
Kuivatut yrtit tuovat luonnon elinvoimaa jokaiseen vuoden aikaan. Jos itsellä jää villivihannekset keräämättä, Frantsilan luomu Nokkosmurske ja Aurinkovoima –viherjauhe ovat täynnä vitamiineja ja hivenaineita.
VILLIVIHANNEKSET KEVÄISEN PUHDISTUSKUURIN TUKENA
Keväinen vihersmoothie
Murskaa tehosekoittimessa villivihannesten lisäksi ja maun mukaan luovasti mm. omenaa ja liotettuja pähkinöitä ja/tai 1/2tl pellavansiemeniä sekä vaikka koivunmahlaa nesteeksi. Saat näin uutta energiaa päivääsi
Vihermehu
Jos haluat oikein tehokkaasti puhdistaa kehoasi, tee villivihanneksista esim. omenan, porkkanan, sellerin ja punajuuren kanssa mehua mehulingolla. Juo sitä yksi mukillinen pari kertaa päivässä. Pidä loppumehu jääkaapissa.
MUITA HERKKUJA
Horsmapaistos
Aikaisin keväällä kun horsmat pistävät päätään noin 15cm:ksi, ne ovat paistettuina herkullisia. Niiden ohut kuori on hieman karvasta, jolloin sen voi ensin vedellä pois. Ne voi myös höyryttää ja laittaa voisilmän mukaan – ovat kuin parsaa.
Villivihannessalaatti:
kerää mm. mustaviinimarjan, vuohenputken, voikukan, siankärsämön, savikan, piharatamon, litulaukan, peltokanankaalin ja koivun lehtiä, pieniä horsman alkuja sekä kuusenkerkkiä. Revi lehdet kerroksittain kulhoon. Tarjoile salaattikastikkeen kera, jossa on esim. 1 osa kylmäpuristettua kasviöljyä, ½ osaa sitruunanmehua ja maun mukaan vähän hunajaa.
Osa villikasveista on myös mausteita. Kerää niitä voileivän päälle ja mausteiksi mihin vaan. Kokeile!
Keväinen kasvis-nokkoskeitto
½ litraa nokkosen lehtiä
yht. noin 2dl porkkanan, sellerin, palsternakan, perunan ja tomaatin paloja – kasvikset voi jättää myös kokonaan pois
1-2l vettä (osa maitoa, jos haluat)
¼ – 1/2dl maissitärkkelystä tai kokojyvävehnäjauhoja
mausteeksi kuminaa, meiramia, basilikaa, persiljaa, valkopippuria ja soijakastiketta tai suolaa
Suurusta vesi maissi- tai kokojyväjauhoilla sileäksi. Paloittele kasvikset ja lisää ne seokseen ja keitä noin 5 minuuttia niin, että juurikkaat ovat puolikypsiä. Lisää huuhdellut ja murskatut nokkoset ja mausteet ja anna hautua vielä noin 5 minuuttia. Tarjoile vaikka lämpimän ruisleivän tai rieskan kera, jonka valmistuksessa voit myös käyttää nokkosta ja muitakin villivihanneksia. Jos käytät pelkkää nokkosta, laita mausteeksi meiramia, kuminaa ja valkopippuria suolan lisäksi ja tee samalla tavalla kuin pinaattikeitto. Jos vähennät nesteen määrää, saat muhennoksen.
Voikukan lehtikääryleet
keitetty ohra-, riisi-, tattari- tai hirssipuuro
porkkana- tai muita juuresraasteita
vuohenputken lehtiä
timjamia, kuminaa, basilikaa sekä mustapippuria maun mukaan
soijakastiketta tai suolaa maun mukaanSekoita ainekset keskenään ja levitä kokkareeksi suurikokoisten pestyjen voikukan lehtien päälle. Kääri lehdet sivuistaan ensin keskelle ja sitten lehden pituussuunnassa kerälle. Kääriminen tapahtuu helpoiten, jos lehdet on kastettu ensin kuumaan veteen. Paista kääryleitä öljyssä tai voissa pari minuuttia pannulla tai 200 asteisessa uunissa. Tarjoile keväisen villivihannessalaatin ja nokkosmuhennoksen kera.
Yrttinen villivihannesvoi
½ kg voita
3 dl kylmäpuristettua luomu kasviöljyä (esim. oliivi)
2 dl vettä
persiljanippu
3 dl mustaviinimarjan lehtiä
Vaihtoehtoisesti maun mukaan mm. persiljaa, mäkimeiramia, ranskalaista rakuunaa, rosmariinia tai jauhettua kuminaa. Vatkataan huoneenlämpöisinä tehosekoittimessa voidemaiseksi. Säilyy jääkaapissa pari viikkoa.
