Miten lapsi alkaa muodostaa itsestään käsitystä, että hän on erityinen? Jokaisen lapsen pitäisi saada kokea olevansa juuri oikeanlainen – mitään poistamatta, mitään lisäämättä. Siten lapselle alkaa kehittyä vahva itsetunto, ja hän uskoo, että hän pystyy, osaa ja voi. Hän uskoo itseensä ja myös omiin unelmiinsa! Tässä 4 asiaa, jotka tukevat lapsen erityisyys-kokemusta:
1. Anna lapsen tuntea kaikkia tunteita
Lapsen avoimia ja suoria tunneryöppyjä on välillä vaikea ottaa vastaan, jos tuntuu, että on paljon asioita mielessä, paljon kuormitusta ja kova kiire. Lapselle tunteen kokeminen ja ilmaiseminen on ikään kuin oman uniikin hahmon muodostamista: onko joitain osia (tunteita), jotka hänessä eivät ole ok?
Kun lapsella on paha mieli, älä sano: ”Älä itke.” Muista, että tunne on lapsen minäkokemuksen rakentumista, sitä ei kannata ohittaa. Kun lapsi saa kokea olevansa kokonainen kaikkine tunteineen, hän kokee myös olevansa oikeanlainen – ilman ehtoja.
2. Kiitä usein – aina kuin mahdollista
Lapsi, jota kiitetään usein, oppii kiittämään. Ensinnäkin usein lausuttu ”kiitos” on hänelle palaute siitä, että hän todella on erityinen. Toisekseen kun lapsi oppii itse kiittämään ja kokemaan kiitollisuutta, hänellä on supervoima käytössään – hän pystyy itse valitsemaan, mihin missäkin tilanteessa fokusoi. Kiitollisuus saa kokemaan onnellisuutta, ja onnellisuus avaa ihmisen kykyä uskoa itseensä ja elämään. Mitä parempaa lapselle voisi toivoa <3
Kiitä siis lasta aina kuin mahdollista, joka käänteessä!
3. Ole läsnä – läsnäolosi on lapsuuden kasvualusta
Niin paljon kuin meidän aikuisten elämä vaatiikin huomiotamme, mikään ei ole niin tärkeää kuin pysähtyä lapsen kanssa. Sillä sinun läsnäolosi on lapsesi lapsuuden kasvualusta: kun lapsi saa jakaa aikuisen kanssa hetkiä, hän kokee olevansa toisen huomion arvoinen – syvältä juuristaan saakka.
Vaikka lapset haluavat leluja ja tavaraa, he kaipaavat ennen kaikkea yhteisiä jakamattomia läsnäolon hetkiä aikuisen kanssa. Lapset eivät muista vuoden päästä tavaraa, jonka saivat, mutta muistavat, kun aikuiset kiipeilivät leikkipuistossa heidän kanssaan tai lukivat iltasatua.
4. Kuuntele tarkkaan lapsen unelmia ja visioita – ja ole kiinnostunut
Me aikuiset haluaisimme monesti palvella lasta kertomalla, mikä on mahdollista ja mikä ei. Ikään kuin suojelemme lasta pettymyksiltä, jos hänestä ei tulekaan astronauttia tai anttituiskua. Mutta hei, aina kannattaa muistaa, että jostain on tullut!
Kun lapsi kertoo hurjistakin unelmistaan, älä kerro omaa totuuttasi vaan sano: ”Mielenkiintoista!”
Pyydä kertomaan lisää. Kysy, millaista se olisi, mikä siinä erityisesti kiehtoo, millaisia taitoja voisi tarvita, voiko lapsi alkaa heti opetella jotain taitoa – ja tuntuuko taidon opettelu hänestä innostavalta. Kun lapsi kuulee, että hänen unelmastaan ollaan kiinnostuneita, hän alkaa uskoa itseensä! Silloin hän kokee myös olevansa erityinen <3
Mikään ei ole liian suurta ja hurjaa lapselle, jolle ei näytetä niitä mahdollisuuksien rajoja, jotka me aikuiset olemme joskus oppineet… noin 20 vuotta sitten? Annetaan lasten pystyä ja oppia – sillä tulevaisuudessa kaikki on mahdollista!
