“Täällä minä kiipeilen kotona pyykkivuorille hirveässä työstressissä lasten oksennuksia siivoillen ja kaverit jakavat somessa kuvia unelmien joogaretriitiltä”, totesi ystäväni muutama päivä sitten. Oman arjen todellisuus ei näyttänyt kovin hehkeälle kaverin arkeen verrattuna.
Kun vertailemme olosuhteitamme toisten olosuhteisiin, se voi saada oman tilanteemme tuntumaan huonolle. Toisilla on niin paljon parempi parisuhde, niin paljon enemmän rahaa, niin paljon kauniimpi ja siistimpi koti, niin paljon hoikempi ja kauniimpi keho. Lista on loputon ja sosiaalinen media on omiaan ruokkimaan tätä kontrastia. Harva meistä haluaa jakaa muille päivänsä hankalimpia hetkiä.
Tunnetasolla vertailuun liittyy usein häpeää, huonommuuden tunnetta, riittämättömyyttä ja arvottomuutta. Toisaalta saatamme kokea myös paremmuuden tunnetta ja kokea olevamme joissain kohdissa toista ylempänä ehkä jopa arvokkaampia ihmisenä. Kaikkiin näihin ajatuksiin sisältyy enemmän tai vähemmän valhetta. Totuus on se, että olemme kaikki samanarvoisia. Olemme yhtä arvokkaita, olipa ulkokuori mitä tahansa. Tätä voi joskus olla vaikea hyväksyä ja ymmärtää, kun ääni takaraivossamme kertoo jotain muuta.
Jos minulla olisi enemmän rahaa, minua arvostettaisiin enemmän. Jos onnistuisin paremmin, voisin tuntea itseni riittäväksi. Jos olisin kauniimpi, saisi enemmän rakkautta.
Eräässä työhyvinvointivalmennuksessani kysyin osallistujilta, mikä heitä tässä hetkessä eniten kuormittaa. Olin varautunut vastauksiin kuten kiire työpaikalla, epäselvät toimenkuvat, epävarmuus, liian pienet resurssit, huono esimiestyö. Heti ensimmäisistä vastauksista sain kuitenkin kuulla, kuinka rakkaan kissan kuolema kuormitti keski-ikäistä miestä, nuorta miestä huoletti etenevä sairaus, keski-ikäistä naista mietitytti ikääntyvien vanhempien hoitaminen ja eräs nainen kertoi surevansa vastikään menehtynyttä äitiään. Osallistujat kertoivat, kuinka tärkeää olikaan oivaltaa, että meillä jokaisella on omat kuormamme kannettavanaan, vaikka niitä ei ulospäin aina näykään.
Vaikka kulissien perusteella saattaisi näyttää sille, että toisen ihmisen elämä on kadehdittavan täydellistä, totuus voi kuitenkin olla jotain muuta. Kauniin kuoren takana voi olla valtavaa kärsimystä. Toisaalta taas sen ihmisen elämä, jonka asema onkin sellainen, johon et itse ikinä haluaisi, saattaakin pitää sisällään paljon rakkautta ja onnea.
Meillä jokaisella on omat taakkamme ja möykkymme mukanamme. Sen tiedostaminen ja ymmärtäminen lisää myötätuntoamme ja ymmärrystä niin itseämme kuin toisiamme kohtaan. On hyvä pysähtyä ja muistuttaa itseämme siitä, että olemme kaikki yhtä arvokkaita, yhtä merkityksellisiä ja yhtä rakastettavia olivatpa tilanteemme ja olosuhteemme mitkä hyvänsä.
Voisitko ajatella, että tässä hetkessä kaikki on juuri niin kuin pitääkin? Jos tilanteesi tuntuu kurjalle, voisitko silti löytää kiitollisuudenaiheita? Voisitko ensi kerralla välttää vertailua? Ei vertailukaan aina pelkkää harmia tuota – saatathan myös inspiroitua tekemään omassa elämässäsi muutoksia, jotka johtavat sinua kohti unelmiasi. Ei ole väärin tavoitella unelmia ja parempaa elämää, kunhan vertailu, kateus tai huonommuus eivät ole polttoaineitasi. Jahtaa unelmiasi sisäisen rauhan, rakkauden tai ilon tunteista käsin totuus itsestäsi mielessä pitäen.
