Tunteiden vähättely vie lapsen voiman

Elämme yhteiskunnassa, jossa tunteiden näyttäminen katsotaan surullisen usein heikkoudeksi tai huonoksi käytökseksi. Miksi kiellämme tärkeän osan itsestämme? Tunteet eivät valehtele, ne osoittavat ja auttavat ymmärtämään tarpeitamme erittäin selvästi, jos vain osaisimme arvostaa ja kuunnella niitä.

Lapset ovat tuntemisen mestareita, ja voisivat opettaa meille aikuisille paljon. He syntyvät vahvan itsemääräämisoikeuden kanssa ja osaavat vaatia, laittaa rajoja ja rakastaa puhtaasti ja viattomasti – myös itseään. Monesti me vanhemmat huomaamattamme latistamme tätä tervettä itserakkautta ja itsetuntemusta, josta lapsi saa voimansa. Emme usko lasta, kiellämme hänen tunteensa, häpäisemme heitä ja kontrolloimme liiallisesti heidän kokemuksiaan ja tunnemaailmaansa.

Lapsen kuuluu saada tuntea. Kaikkea. Myös vilua, nälkää, ikävää, huolta, murhetta, pelkoa ja vihaa.

Kun lapsi tuntee omasta halustaan, hän saa näistä tunnekokemuksista voimaa, sillä hän oppii ottamaan tunteen vastaan ja päästämään siitä myös irti! Kokemustasolla hän oppii, ettei tunteilla ole voimaa murskata häntä, sillä katsopa – mitään pahaa ei tapahdu jos tuntee! Päinvastoin, olo kevenee ja ymmärrys itsestä syvenee. Jos taas teemme kaikkemme, että lapsemme ei ikinä tunne, tunteet alkavat häntäkin pelottaa ja hän oppii esimerkistämme niitä tukahduttamaan.

Hyväksy lapsesi tunteet ja kokemukset, älä vähättele niitä. Älä väitä vastaan, kun lapsi ilmaisee tunteitaan.

Huomaatko sanovasi:

”Höpöhöpö.” Lapselle, joka innostuneena kertoo suurenmoista tarinaa.

”Taidat olla vähän väsynyt.” Lapselle, joka näyttää tunteitaan.

”Hei nyt rauhoitut ja alat käyttäytyä!” Lapselle, joka purkaa ahdistustaan.

”Ei sattunut!” Lapselle, joka itkee kivusta.

”Ei nyt, mene pois!” Lapselle, joka hakee turvaa.

”No et voi olla väsynyt, juurihan otit nokoset!” Lapselle, joka valittaa väsymystä.

”Et ota, sinulle tulee kylmä!” Lapselle, joka valittaa kuumuutta ja haluaa ottaa vaatteita pois.

”Tottakai tykkäät, tämähän on tosi hyvää!” Lapselle, joka ei tykkää jostain ruuasta.

Ole tietoinen sanoistasi, niillä on suuri vaikutus. Jos teet virheitä, korjaa sanomalla vastakohta, pyydä tarvittaessa anteeksi.

Miten helposti sitä tuleekaan osoitettua lapselle aivan pienilläkin lauseilla, ettei lapsen mielipiteillä tai tunteilla ole mitään merkitystä. Se, että lapsen tunnetta ja tarvetta ei nähdä eikä kuulla, saa lapsen käyttäytymään huonosti. Tämä saa usein myös aikuisen käyttäytymään huonosti. Siksi olisi tärkeää miettiä omia tarpeitaan, jotta voisi ymmärtää myös lapsen tarpeita.

Empatia on toisen tunteen ymmärtämistä ja sen kokemista itsessään. Vasta kun antautuu itse kaikille tunteille, voi oppia myötätuntoisesti kohtaamaan myös toisten tunteita. Vanhemmuus kasvattaa tunnetaitoja, sillä rakkaus lasta kohtaan on niin suurta, että sitä joutuu väistämättä kohtaamaan omia tukahdutettuja tunteitaan, jos haluaa oppia keinoja, joilla voimaannuttaa lasta.

Elämä lapsen rinnalla opettaa meille vanhemmille taitoja, joita osasimme lapsena, mutta jotka olemme ehkä ajan saatossa unohtaneet.

Opimme jälleen tuntemaan, sillä haluamme tuntea lapsemme.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
  • Tikapuut rakkauteen -kirja

    27,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Lasten oppeja äideille -kirja

    22,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Ale!

    Tunnepaketti

    45,80  34,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin