Rakastuminen on helppoa. Rakastumisesta sitoutuneeseen rakastamiseen siirtyminen onkin sitten ihan toinen juttu. Pitäisi osata rakastaa silloinkin, kun emme saa, mitä haluamme, ja kumppanin käytös saa repimään tukkaa päästä. Miksi ihmeessä homma alkaa tökkiä ja yhtäkkiä tuntuu siltä, että autuas rakkaus on muuttunut kivuliaaksi taisteluksi?
Astumme rakkaussuhteeseen kaikkien odotustemme, ennakkokäsitystemme, ja henkilökohtaisen historiamme synnyttämien asenteiden, uskomusten ja tunteiden kanssa. Rakkauden huumassa tunnet olosi rakastetuksi, halutuksi ja hyväksytyksi ja se tuntuu hyvältä. Kuitenkin, kun rakkaus syvenee ja alat tehdä intiimiä matkaa toisen ihmisen kanssa, et voi olla suhteessa vain puolikkaana ihmisenä.
Jossain vaiheessa areenalle astuu myös se puoli itsestä, joka pelkää, ahdistuu, epäilee, kontrolloi ja haastaa. Tässä nousee esiin rakkauden siunaus ja haaste: parhaimmillaan rakastava parisuhde tarjoaa meille riittävän turvallisen alustan oman rikkonaisuutemme kohtaamiseen ja eheyttämiseen, mutta pahimmillaan saamme lisää haavoja entisten päälle.
Hyvä ja turvallinen parisuhde sietää erimielisyyden ja kasvukivut. Suhteessa on enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä, enemmän yhteistä kasvua kuin erilleen kasvamista ja enemmän tukemista kuin palasiksi repimistä.
On tilanteita, joissa on parempi jatkaa matkaa eri suuntiin, mutta jos perustukset ovat kunnossa, ei kannata luovuttaa liian helposti. Hyvässäkin parisuhteessa voi olla isoja riitoja ja sovittamattomiakin näkemyseroja, mutta hyvillä vuorovaikutustaidoilla näistäkin selviää ilman peruuttamattoman suuria vaurioita. Se vaatii kahta itsestään vastuuta kantavaa ihmistä.
Olen nyt nelikymppisenä kolmannessa pitkässä suhteessa. Tämä on minulle se loppuelämän parisuhde, jos vain Luoja suo. Aiemmista suhteistani ja niiden kariutumisesta, sekä tässä suhteessa läpikäymistäni haasteista ja mieheni käsittämättömän suuresta rakastamisen kyvystä olen oppinut tiettyjä asioita, jotka helpottavat rakastavan parisuhteen rakentamisessa ja ylläpitämisessä.
- Ota vastuu omasta onnellisuudestasi. Jos parisuhde perustuu siihen, että toisen on tehtävä sinut onnelliseksi tai jollain tavalla “täydennettävä” sinut tunteaksesi olosi kokonaiseksi, tiedossa on hankaluuksia.
- Opettele rakastamaan itseäsi. On todella uuvuttavaa olla parisuhteessa ihmisen kanssa joka jatkuvasti epäilee omaa rakastettavuuttaan, eikä ota vastaan tarjoamaasi rakkautta. Jos suhde omaan itseen on hataralla pohjalla, itsearvostuksemme tulee aina olemaan riippuvainen toisten sanomisista ja tekemisistä ja kumppanimme käyttäytyminen vaikuttaa hyvinvointiimme enemmän, kuin jos olemme sinut itsemme kanssa. Itsekunnioitus ja terveiden rajojen asettamisen kyky säästävät monilta loukkauksilta.
- Käsittele pahimmat menneisyyden mörkösi. Moni haaste parisuhteissa aiheutuu menneisyyden tunnehaavoista, jotka eivät ole parantuneet. Turvattomuus, rakkaudettomuus, pettymykset ja petetyksi tulemiset, sekä kaikenlaiset sydänsurut olisi hyvä pystyä jättämään taakseen, jotta ne eivät sabotoi liiaksi olemassa olevaa suhdetta. Vanhojen haavojen aktivoituminen voi synnyttää repiviä riitoja, joissa kyse on monesti jostain ihan muusta kuin siitä, mitä parisuhteessa juuri tapahtui.
- Puhu asioista hyvissä ajoin ja opettele riitelemään fiksusti. Riidattomuus ei ole hyvän suhteen mittari, mutta vääränlainen riitely voi saada aikaan arpia, joiden umpeutuminen on kovan työn takana. Hyvässä riidassa pysytään asiassa eikä heitetä kaikkia menneitä tiskiin, ei isketä vyön alle, ei syytellä, puhutaan kunnioittavasti muistaen että sanat voivat haavoittaa, kerrotaan toiveista rakentavasti ja pyritään kuulemaan ja ymmärtämään mitä toinen sanoo. Muista että kumppanisi ei ole ajatustenlukija, vaan sinun on kerrottava hänelle tunteistasi ja tarpeistasi. Parempi hyvissä ajoin, kuin vasta raivokohtauksen partaalla.
- Pidä kiinni ystävistäsi ja omasta elämästäsi. On hurjan kuormittavaa parisuhteelle, jos lastaamme kaikki tarpeemme kumppanimme täytettäviksi: hänen on oltava äitimme, isämme, terapeuttimme, paras ystävämme, rakastajamme, lastemme kasvattaja, taloudenhoitajamme, hauskuuttajamme, rahapussimme… Kukaan ei pysty tuohon kaikkeen. On tärkeää pitää yllä myös muita ihmissuhteita ja elämää parisuhteen ulkopuolella. Muuten seurauksena on helposti tukahduttava fiilis, turhautuminen ja yhteisten puheenaiheiden loppuminen.
- Keskity hyvään. Ihminen kukoistaa rakastavan katseen alla. Vaikka olisit harmissasi, pyri näkemään hyvä kumpanissasi. Anna kiitosta, kannustusta, huomiota ja hellyyttä useammin kuin kritiikkiä. Halu tulla paremmaksi harvemmin kumpuaa kritisoiduksi tulemisesta, vaan siitä, että joku näkee ja arvostaa yritystämme.
Parhaimmillaan parisuhde on kumppanuutta, jossa kummallakin on tilaa olla vajavainen, mutta myös juuri niin sädehtivä kuin on. Kumpikin saa kasvaa ja kehittyä ja tavoitella itselleen tärkeitä asioita. Saatte voimaa toisistanne ja olette tärkeissä asioissa samalla puolella. Kumpikin tulee nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi.
Matka tähän pisteeseen voi kestää vuosia, ja olla täynnä haasteita ja sydänsurua, mutta se on mahdollinen. Jos et tiedä miten lähtisit käsittelemään omaa menneisyyttäsi, niin käy kurkkaamassa aikaisempi kirjoitukseni anteeksiannosta ja irti päästämisestä.
