Kirjoittaja Katarina Meskanen on kliininen psykologi, joka työskentelee syömishäiriöiden parissa ja tapaa työkseen syömishäiriöön sairastuneita sekä erilaisten syömis- ja paino-ongelmien kanssa kamppailevia. Katarina on yksi “Irti ahminnasta”-kirjan (Duodecim, 2013) kirjoittajista, ja hän on esiintynyt usein asiantuntijana mediassa. Vapaa-ajallaan Katarina nauttii luonnossa liikkumisesta, kiireettömästä aamukahvin nautiskelusta ja erilaisten unelmien haaveilemisesta. Katarinan ammatillisen blogin syömiseen ja hyvinvointiin liittyvistä teemoista löydät täältä.
Laihduttaminen on kaikkialla. Laihduttamispuhe ulottuu salakavalasti kaikkialle; työpaikan kahvipöytäkeskusteluihin, television kautta kotisohvalle, naapurin kanssa rappukäytävässä. Suurimmat pudottajat, superdieettaajat ja ruokaremontoijat saavat ihailua ja arvostusta osakseen. Television laihdutusohjelmat luovat illuusion, että rumasta ankanpoikasestakin voi kasvaa joutsen – kunhan vain laihtuu tarpeeksi. Kesäksi kuntoon -kampanjoissa tavoitellaan laihtumalla parempaa kehoa (ja itsetuntoa?). Naistenlehdet markkinoivat ajatusta, että aina on pari kiloa, jotka voi tiputtaa. On kunniakasta, jopa suotavaa pudottaa painoa tai olla jollain kuurilla.
On kiistaton fakta, että valtaosa laihdutuskuureista epäonnistuu. Miksi niin moni meistä kuitenkin laihduttaa? Ja miksi niin monen laihduttaminen perustuu kuureiluun ja dieettaamiseen?
“Kärsi kärsi, kirkkaimman kruunun saat”. Kaikenmaailman tv-superdieetit ja fitness-ohjelmat markkinoivat ajatusta, että kärsimällä kuurin verran saavuttaa tavoittelemansa painon, ihannevartalon, itsetunnon… Mutta mitä tapahtuu kuurin jälkeen? Ongelma on siinä, että laihduttaminen perustuu monesti kuuriajatteluun. Kuuri taas perustuu siihen, että jossain vaiheessa se loppuu.
Kuurin loppuessa tapahtuu useimmiten paluu normaaliin, ja ongelmat alkavat: paino alkaa jojoilla, herkuttelu karkaa käsistä, itseinho hiipii peilistä… Saadakseen painon ja syömisen taas takaisin hallintaan useimmat meistä sortuvat uuteen dieettiin. Dieettien ja kuurien seuratessa toinen toistaan kärsii paitsi keho, myös mieli. Laihduttelemisen, kuureilemisen ja dieettaamisen noidankehä on valmis.
Kukaan ei jaksa laihduttaa ikuisesti.
Kukaan ei kuitenkaan jaksa noudattaa lopun elämäänsä niin tiukkoja sääntöjä ja reunaehtoja, mitä itse itsellemme asetamme silloin, kun turvaudumme syömisissä kuuriajatteluun. Miten siis voisimme vapautua laihduttamisen ikuisesta kujanjuoksusta?
Aivan alkuun, lopeta laihdutteleminen.
Niin yksinkertaista, ja kuitenkin aivan valtavan vaikeaa. Jo se, että dieetit toistuvat, kertovat siitä, etteivät ne toimi. Miksi siis kurittaa itseään enempää? Katkaise laihdutuspuhe. Luovu kuuriajattelusta; tee kestäviä päätöksiä joita jaksat noudattaa läpi vuoden. Ennen kaikkea, lopeta itsesi nälättäminen ja ala syödä säännöllisesti.
Lopeta oman arvosi mittaaminen vaa’an numeroin ja mittanauhoin.
Pysähdy miettimään, tavoitatko onnen oikeasti niiden tiputettujen kilojen jälkeen tai mahtuessasi yhtä pienempään kokoon? Vai onko tavoittelemasi paino tai vartalo lopulta vain kaukana siintävä kangastus, joka vain katoaa kauemmaksi? Olet riittävän hyvä jo nyt, sellaisenasi, omanlaisenasi.
Ota tavoitteeksi hyvinvointi, ei kilojen pudotus.
Älä tavoittele ulkoisia muotteja tai median leipomaa (utopistista) ihannevartaloa. Ota mieluummin tavoitteeksesi sisäisesti hyvinvoiva keho ja mieli. Kun haluat itsellesi hyvää ja hyvinvointia, teet todennäköisemmin terveyttäsi paremmin tukevia ratkaisuja.
Lopeta itsesi sättiminen.
Sättimällä ja syyllistämällä itseäsi et saavuta kuin tappiomielialan. Älä hauku itseäsi peilin edessä vaan tee töitä sen eteen, että pystyisit hyväksymään itsesi sellaisenaan. Vasta itsen hyväksymisen kautta voit vapautua itsesi kurittamisesta dieetein ja kuurein.
Keskity elämiseen, älä laihduttamiseen.
Mitä tekisitkään elämässäsi, jos paino-, koko-, ulkomuoto- ja ulkonäköasiat eivät rajoittaisi sinua? Kuinka paljon aikaa vapautuisi, jos sinun ei tarvitsisi koko ajan pohdiskella ruokaa ja syömistä, painoa ja laihduttamista? Eläisitkö enemmän itseäsi varten, jos et jatkuvasti yrittäisi sulloa itseäsi johonkin ulkoiseen muottiin? Mitä sinulle kuuluisi, jos sinun ei tarvitsisi jatkuvasti laihduttaa?
Ja, vastauksena kysymykseen: ei, laihduttamisen ei tarvitse olla ikuista.
