Vuodenvaihde lähestyy ja osalla meistä pyörii jo uusi elämäntapamuutos mielessä. Kaikki olemme varmasti joskus huomanneet kuinka ohjeistukset ja hyvätkään aikomukset oman tai toisten hyvinvoinnin parantamiseksi eivät aina siirry käytäntöön. Miksi näin on? Käyn alla läpi 6 asiaa, joiden olen työssäni nähnyt vaikuttavan muutoksen onnistumiseen.
1. Motivaatio ja esteet toiminnalle
Usein puhutaan siitä, että onko motivaatio kohdallaan. Eli yksinkertaistaen onko kiinnostusta tehdä asioita. Vaikka motivaatiota olisi, ei se mielestäni ole kuitenkaan lupaus asioiden tekemisestä. Motivaation yhteydessä pitäisi myös miettiä sitä, että onko mukana ns. vastamotivaation lähteitä, jotka ovat estämässä tekemistä ja muutosta. Esimerkiksi, jos ohjeistuksen mukaan pitäisi liikkua, voi univaje tai loppuunpalaminen motivoida enemmän sohvalle kuin lenkkipolulle. Toisinaan taas vastamotivaation lähteet ovat paljon mitättömämpiä, mutta voivat silti vaikuttaa negatiivisesti uusien tapojen toteuttamista. Näin voi esimerkiksi käydä, jos on addiktoinut sometukseen, joka voi viedä aikaa uudelta toiminnalta. Isona vastavoimana toimii myös muutoksen pelko.
2.Ohjeistus ja ennakko-odotukset
Itse pidän tärkeänä sitä, että ymmärtää miksi asioita tehdään. Ymmärrys asiasta sellaisenaan ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se saisi tekemään asioita. Eikä se mielestäni sen ensisijainen tarkoitus olekaan. Asioiden ymmärtäminen voi auttaa muuttamaan muutoksen esteenä olevia ennakko-odotuksia ja arvoja ajan kuluessa. Näin etenkin silloin, jos uusi tieto esitetään ei-uhkaavalla tavalla ja ihmisen omia arvoja kunnioittaen.
Jos esimerkiksi kroonisen kipuongelman yhteydessä pelkän fyysisen hoidon lisäksi puhun myös unesta ja sen tärkeydestä kivunhallinnassa, voi se olla yllätys asiakkaalle. Kun hoito ei vastaakaan odotuksia, saattaa se saada aikaiseksi vastarinnan tulevaa ohjeistusta kohtaan. Mikäli näin käy, ei ongelma mielestäni ole kuitenkaan kuuntelijassa vaan hoitoa antavassa henkilössä, joka ei ole onnistunut hahmottamaan asiakkaan odotuksia ja hänen sen hetkistä kykyä ottaa uutta tietoa vastaan.
3. Valmius ja kyky muuttaa toimintaa
Muutos on prosessi ei tapahtuma. Vaikka tietäisimme kuinka hyvää muutos voisi tehdä, emme välttämättä saa mitään aikaiseksi. Syynä voi olla se, että emme ole vielä valmiita ottamaan tekemisen ensimmäisiä askelia. Tähän on monia syitä ja teorioita. Yksi ehkä eniten käytetyistä teorioista on transteoreettinen muutosvaihemalli. Siinä on yleensä viisi vaihetta, joiden välillä kuljemme välillä eteenpäin ja välillä taaksepäin. Asiaan kuuluuvat myös repsahdukset. Repsahdukset auttavat meitä oppimaan uutta ja saavuttamaan parempia tuloksia.
Vaiheet:
- Esiharkinta – tässä vaiheessa ihminen ei tiedosta oman käyttäymisensä vaikuttavan negatiivisesti terveyteensä, eikä tästä syystä koe tarpeelliseksi muuttaa käyttäytymistään. Painostettaessa hän menee puolustuskannalle, eikä halua ottaa neuvoja vastaan. Tässä vaiheessa tavoitteena voisi olla pikkuhiljaa herätellä ihminen arvioimaan omaa terveyskäyttäytymistään – ei kuitenkaan nalkuttamalla.
- Harkinta – tässä henkilö tunnistaa elämäntavoissaan ongelmia, joita hänen pitäisi muuttaa. Hän harkitsee muutosta tulevaisuudessa, mutta suunnitelmaa ei vielä ole. Itse oivaltaminen on tärkeää. Tässä kohtaa rakennetaan luottamusta ohjaajaan. Ihmiselle on annettava oma rauha miettiä asioita ilman muutospaineita.
- Päätöksenteko – henkilö kokee muutoksen tarpeelliseksi, mutta on mahdollisesti vielä epätietoinen siitä mitä pitäisi tehdä. Päätöksentekovaiheessa on tärkeää, että ihminen löytää realistisen muutossuunnitelman. Tässä lisätieto ja keinot muutokselle ovat tervetulleita. Olisi hyvä jos me terapeutit/valmentajat emme kuitenkaan tekisi lopullista päätöstä vaan se lähtisi liikkeelle ihmisestä itsestään. Suunnitelman pitäisi olla mahdollisimman konkreettinen.
- Toiminta – tässä vaiheessa tehdään jo oikeasti niitä juttuja. Ja parhaiten onnistutaan hyvin tehdyn suunnitelman pohjalta. Suunnitelman lisäksi tarvitaan tukea ja kannustusta. Pelkän hehkutuksen ja innostuksen lisäksi on tärkeä käsitellä myös hankalatkin tunteet ja hetket muutoksen teossa. Mikäli mahdollista olisi hankalia hetkiä muutoksen matkalla hyvä miettiä jo etukäteen, jotta niihin voidaan varautua.
- Ylläpito – nyt homma kulkee, mutta edelleen joudutaan tekemään tietoisesti työtä. Hyvät viestit niin ympäristöstä kuin omasta kehosta vahvistavat sitoutumista muutokseen.
Vielä kerran – muista, että repsahduksia tulee ja ne eivät ole epäonnistumisia vaan osa oppimista. Älä siis tunne niistä huonoa omaatuntoa. Huonolla omallatunnolla ja uhkakuvilla aikaansaadut muutokset kestävät heikommin kuin positiivisella asenteella saadut muutokset.
VAPAAEHTOISUUS, KYVYKKYYS JA YHTEISÖN HYVÄKSYNTÄ
4. Yhteisön ylivalta
Jotta hommaa olisi mahdollista muuttaa, pelaavat siinä mukana myös seuraavat kolme tärkeää asiaa. Ne ovat tekemisen vapaaehtoisuus, tunne siitä, että kykenee muutokseen ja etenkin yhteisön hyväksyntä muutokselle. Jos ympäristö on kiinnostunut enemmän dokaamisesta ja pizzan syömisestä kuin tukemaan sinua ruokavaliomuutoksissa, voi olla aika vaikeaa muuttaa tapoja. Ympäristön esimerkillä ja tuella on valtava merkitys sille kykenemmekö muuttumaan tai edes huomaamaan, että omissa elintavoissa voisi olla jotain parannettavaa. Tavat yksinkertaisesti tarttuvat.
5. Stressi
Stressi on iso mörkö kaapissa. Ensin se voi estää meitä huomaamasta, että asiat eivät ole aivan niin kuin niiden pitäisi olla. Ei ole harvinaista, että stressin myötä keho tai parisuhde on aika huonossa jamassa ennen kuin huomaamme huolestuttavan tilanteen. Tämä johtuu siitä, että stressi heikentää aivo-alueen toimintaa, joka yhdistää kehosta ja ympäristöstä tulevan viestin ymmärrettävään muotoon. Toisekseen stressi vähentää kykyämme keskittyä ja samalla olemme viettiemme vietävissä. Tämä tarkoittaa sitä, että tahdonvoimamme on heikentynyt – ja kun meillä ei ole tahdonvoimaa, ei muutoksestakaan tule mitään. Mikäli stressi/rasitus jatkuu pitkään tai on erittäin voimakasta, voi se aiheuttaa sairauskäyttäytymistä. Tässä tilanteessa mikään muu kuin sohvalla makoilu ei oikein kiinnosta – ei edes ne normaalit asiat.
6. Yksi asia kerrallaan
Kun lautaselle ladotaan tarpeeksi asioita, niin ei ole mikään ihme jos elämäntapamuutos ei onnistu. Moni meistä ammattilaisistakin sortuu tähän liiallisten tehtävien antamiseen (myös minä). Mutta tämä ei ole pelkästään ammattilaisten kompastuskivi, vaan myös muutokseen heränneiden varsin yleinen virhe. Ne “pienet” muutokset, joilla meidän pitäisi aloittaa, eivät tunnu miltään. Onkin aika yleistä kuulla pettyneellä äänellä ”en mä ole tehnyt mitään”. Kun tästä vastauksesta huolimatta kyselee muutoksista, voi lista tehdyistä asioista olla kerrassaan riittävä. Niitä ei vain osata arvostaa tänä suurinpudottaja aikakautena, jossa tavoitteet ovat aivan epärealistisia. Jos olemme jatkuvasti pettyneitä omaan suoritukseen, ei se kannusta muutokseen.
Mitä tämä kaikki tarkoittaa?
- Mikäli et tunne olevasi vielä valmis elämäntapamuutokselle, makustele asiaa ilman paineita ja lupauksia.
- Kun olet valmis muutokseen, varmista, että kykenet kyseiseen muutokseen – eli pystyt toteuttamaan sitä pitkäjänteisesti arkesi sisällä.
- Pilko muutos pieniin helppoihin kokonaisuuksiin ja tee tarkka suunnitelma, se antaa paremman tuloksen.
- Varmista, että muutos seuraa sinun arvoja – ei minun.
- Muutos hyväksytään siinä ympäristössä jossa sitä teet.
- Varmista, että muutos on vapaaehtoinen – eli teet sen omasta tahdosta, etkä sen takia, että Kristian käskee.
- Pysy elämän perusasioissa ilman kikkailua.
- Pyydä ystävältä ja/tai ammattilaiselta tukea.
- Poista esteet muutokselle. Esim. nälkäisenä tai univajeessa et jaksa liikkua.
- Vähennä kitkaa. Eli tee asiat mahdollisimman helpoksi. Jos olet menossa 10minuutin iltakävelylle, kaiva lenkkivaatteet esille jo aamulla.
- Nuku riittävästi ja pyri säätelemään stressiä kestokyvyllesi sopivaksi. Älä tee isoja muutoksia kovan stressin alaisena.
- Uskalla olla muutoksen suhteen “epätäydellinen“.
Jos mikään muu ei jäänyt tekstistä mieleen, niin toivottavasti sait ainakin sen ajatuksen, että kaiken ei tarvitse mennä aina ihan pilkulleen.
Imperfect is the new perfect!
– Kristian
