Olin kaupan kassalla. Kassaneiti kysyi hieman hämillään, mistä olin hankkinut kivikoruni – olin jo neljäs asiakas saman päivän aikana, jolla oli kiviä kaulassa. Kerroin, että omani on vuosien takaa Kreikasta, mutta EssiS tekee Helsingissä todella kauniita kivikoruja. ”Mä oonkin kuullut EssiS:stä!” kassaneiti vastaa.
Viime syksynä kukaan ei vielä tiennyt kivikoruntekijä EssiS:ää, sillä sellaista ei vielä ollut. Essi Seppälä oli pitänyt omaa hoitolaa, ja oli ollut perheessä ja ystäväpiirissä se radikaali, joka teki erilaista työtä, ja ajatteli seuraavansa intohimoaan. Harrastuksena Essi teki välillä itselleen ja ystävilleen koruja.
Kun lapset alkoivat olla päiväkoti-iässä viime syksynä, Essi alkoi tuntea sisällä levottomuutta. Hän huomasi kritisoivansa muiden uravalintoja, ja ymmärsi, että ”sehän olinkin minä”. Hänen sisäinen puheensa kritisoi oikeastaan omaa uravalintaansa. Teki kipeää arvostella ja punnita omia valintojaan, kun oli käyttänyt vuosien ajan kaikki aikansa kouluttautumiseen.
Pohdintojen hetkellä Essille tuli vastaan Unelmakarttakirja-verkkokurssi.
”Ensimmäisessä meditaatiossa tunsin valtavan mustan kiven palleassani. Olen aiemminkin tuntenut tuon palleapaineen, mutta meditaation aikana musta kivi muuntui kristalliksi. Tuon muutoksen myötä tajusin: haluan tehdä koruja ja unelmasieppoja kivistä. Tunsin sen sydämessäni asti.”
Essi teki verkkokurssilla vielä yhden piirrustusharjoituksen, jossa hän tajusi, että oli ollut jumissa vanhassa unelmassaan ja uskomuksissa, joista oli nyt luovuttava. Sitten kurssi jäi kesken.
”Olin saanut kurssista sen, mitä tarvitsin. Ryhdyin heti hommiin: aloin tehdä kivikoruja ja unelmasieppoja ammattimaisemmin. Yhtäkkiä huomasin tekeväni sitä asiaa, josta olin ajatellut ’voiku vois olla tällaista’. No voihan!” Essi nauraa.
Essi sai heti korunsa myyntiin tuttavansa kivikauppaan, hän perusti Facebook-sivun, ja kun yksi nuori äiti tilasi itselleen sitä kautta korun, alkoi viidakkorumpu soida. Tilauksia alkoi tulla tuntemattomilta kymmenittäin. Nyt Essi suunnittelee myös korupajan toteuttamista ja on lähdössä Ranskaan kivimessuille.
Samalla kun Essi seuraa omaa sydäntään, intohimoaan ja unelmaansa, hän tietää, että on oppinut jotain todella tärkeää:
”Unelmaa ei voi lukita. Oma unelmaa täytyy tutkailla joka päivä uudelleen ja se täytyy valita aina uudellen. Tiedän ja tunnen, että tämä kivikorujen tekeminen eli oman sydämen seuraaminen on avaus jollekin muullekin.”
Kun on avannut oven, on uskallettava odottaa, mitä sieltä tulee: ”Tunnen, että jotain muuta on tulossa, mutta minun täytyy uskaltaa odottaa, että se tulee riittävän lähelle. Samalla tavalla on uskallettava antaa niiden asioiden mennä, jotka ovat palvelleet oman aikansa.”
Puoli vuotta käänteen tekevän meditaation jälkeen EssiS tunnetaan helsinkiläisen kaupan kassalla, ja Facebookissa Essin luomuksia jaetaan muiden nähtäville. Kuinka tässä näin kävi, ja näin nopeasti?
”Tää lähtee sydämestä”, Essi vastaa.
