Romanttisen ja rajallisen rakkauden lupausten takana on avarampi maisema. Portti tuohon vapauteen löytyy omasta sydämestä. Sitä me kai lopulta etsimme – että tuntisimme olomme kotoisaksi omassa sydämessä ja missä vain.
Se on piirtynyt mieleeni. Pieni, tykyttävä piste ultraäänessä. Vauvan sydän sisälläni. Neuvolassa kuulen sen äänen monta kertaa. Syntymän jälkeen näen sen pamppailevan hauraassa vastasyntyneen rinnassa ja tunnen sen ihoani vasten. Tällainen on sydämen alku.
Toinenkin liike on piirtynyt mieleeni. Sairaalan laitteisto, jossa hengityksen tahti ja sydämen lyöntitiheys näkyvät. Ne kiihtyvät ja rauhoittuvat. Kuinka monta kertaa minuutissa se lyö, isän sydän. Kohta kaikki on peruuttamattomasti toisin, kyse on korkeintaan tunneista. Sydän, joka on kokonaisen elämän pamppaillut siinä ja suojannut minunkin tietäni alusta tähän ehdoitta, on päästämässä irti. Kun sydän lyö viimeisen kerran, sen värähtely jää ilmaan loppusoinnun lailla. Tavoittamattomiin, silti muistiin.
Sydän, kaikenlaista kokenut. Olen antanut sen viedä kohti kaunista, harvoin olen varjellut. Paljon olen sen varaan laskenut. Olen luottanut sen ohjeisiin ja kestävyyteen. Olen nähnyt elämän ja ihmiset sen läpi. Välillä se hypähtää ilosta, sitten väsymyksestä. Toisinaan sitä vihlaisee, usein pakahduttaa. On se murtunutkin ja ottanut osumaa nuolesta. Amor ei kysele. Se on tarkka, eikä sitä kiinnosta muutama verenpisara.
(Ylläoleva piirustus on kuudesluokkalaisen pojan. Hän piirsi sitä historian tunnilla ja näytti minulle, opettajalle. Annoin jatkaa ja värittää, sillä mietin: sydämiä me voisimme opiskella, paljon enemmän!)
Sama sydän kokee kaiken. Vedon ja vastavedon. Avautumisen ja sulkeutumisen. Kaipauksen ja täyttymyksen. Ne asuvat samassa sydämessä, sillä se on molempien koti. Sydämelle ei riitä pelkkä plusmerkki ja onnentunne. Sydän on elämän liittolainen ja elämään kuuluvat kaikki puolet. Myös miinusmerkit ja suru. Jos kuvittelen vain saavani sydämelläni ja sydämessäni, elän harhassa.
Ihmisestä on ehkä mukavampaa saada, omistaa ja yllättyä iloisesti, kuin antaa, luopua ja menettää. Hereillä oleva sydän kuitenkin tajuaa, että molemmat ovat saman syklin osia, sen eri vaiheita vain. Sillä hetkellä, kun sydän saa tahtomansa, se jo pelkää menettävänsä. Entä jos en saakaan pitää tätä? Sydäntä ei voikaan käyttää pelkkiin riemuihin. Tunteakseen kokonaan on tunnettava myös se repivyys ja riski, joka sydämen käyttämiseen kätkeytyy. Hereillä oleva sydän ei kaihda kumpaakaan, saamista tai luopumista, sillä se tietää, että todelliseen antautumiseen tarvitaan molemmat.
Kun elämässä kaiken menettää, silloin vapaus on ainut mitä käteen jää… …hymyile tai itket kuinka vaan, ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan.
-Haloo Helsinki, Vapaus käteen jää
Rakkauden monet muodot – lyhyt tai pitkä parisuhde, vanhemmuus, ystävyys ja lokeroita pakeneva rakkaus – ovat potentiaalisia teitä syvemmälle. Jokainen sydämeen käyvä ihminen tarjoaa mahdollisuuden tutkia läheisyyttä, etäisyyttä, omia rajoja ja toiveita. Myös kontrollinhalua, uskallusta, kiinni pitämistä ja irti päästämistä. Yhteyttä.
Persoonallisten tunteiden lisäksi sydämeen kätkeytyy aarre, jota moni etsii ympäri maailman sitä koskaan löytämättä. Sydämessä, jossain tunteiden takana, piilee vapaus. Ainoa tie tuohon vapauteen on huomata, mitä sydämessä milloinkin liikkuu ja mennä kaiken siellä olevan läpi. Astella yhä uudestaan sekä lumon että illuusioiden läpi. Ei ohi! Sydämen tien kulkeminen vaatii rehellisyyttä ja elämän häikäisevyyden katsomista suoraan ilman himmentäviä, valoa siivilöiviä verhoja. Ystäväni sanoin: zen iskee suoraan vartioimattomaan sydämeen.
Sama sydän, joka kaipaa ja ottaa vastaan elämän iskut, voi vapauttaa kulkijan. Silloin sydän tajuaa, ettei yksikään ulkoinen olosuhde tai ihmissuhde voi pysyvästi ravita tai romuttaa kulkijan elämänpoltetta, sillä pohjimmiltaan rakkaus on sisäsyntyistä. Se kulkee kulkijan mukana ja valaisee olemuksen. Se syttyy ja sytyttää, tarjoaa kipinöitä toisillekin. Sen lähde ylläpitää kokijaansa ja elämää hänen ympärillään.
Kun näet rakkauden silmin, näet hetken paitsi omin, myös muiden silmin. Se tarkoittaa kiinnittymättömyyttä vain yhteen näkemykseen. Elämä on itseä laajempi, se on päättymätön tarina. Joka rohkenee irrottaa katseensa tietystä näkökulmasta ja omien toiveiden mukaisesta päämäärästä, näkee odottamattoman rikkauden ja runsauden ympärillään.
Ehdotan: luovuta ihmissuhteet ja elämäsi maailmankaikkeuden huomaan. Tee kaikki mitä voit ja haluat ihmisten, suhteitten ja elämän eteen, mutta anna sen jälkeen olla. Anna ihmisille (sieluille) yhtäläinen mahdollisuus tulla, olla ja mennäkin, virtaa vastustamatta. Tällä en tarkoita välinpitämättömyyttä. Kyse on korkeimmasta sitoutumisesta ja luottamuksesta.
Rakkaus ei ole koskaan vain alkuja ja loppuja, vaikka on se niitäkin. Todelliselle rakkaudelle avautuneen sydämen lupaus on pitävä. Sitä ei kaada edes kuolema. Siellä olen onnellinen.
