Elämme murroksen aikaa. Monenlaiset rajat ja säännöt ovat romahtamassa. Mitä tämä voisi tarkoittaa minun elämässäni? Mitä on viisasta tehdä, jos ympäristö vaikuttaa turvattomalta ja arvaamattomalta?
Tuttu pelkoreaktio on tiukentaa henkilökohtaista rajanvalvontaa, paksuntaa henkistä panssaria, keskittyä tuttuihin totuuksiin ja tavata tuttuja ihmisiä. Olen kokeillut jo tuota menettelytapaa, usein. Onko minulla vaihtoehtoja?
Voisinko kokeilla uteliaisuusreaktiota: avautumista ja tutkimista, itselleni sopivalla riskitasolla ja tavalla? Kaupat miettivät aukioloaikojaan. Pitäisikö minunkin?
Millaiselle avautumispolulle haluan astua? Mikä on ensimmäinen avautumisaskeleeni? Mille vieraalle ajatukselle, kokemukselle tai ihmiselle uskallan antautua, ihan kokeilumielessä? Vai olenko utelias avautumaan itselleni, sisäiselle maailmalleni?
https://youtu.be/jpVv1noYlq0
Miten perhe avaa itsensä? Mitä silloin tapahtuu? Kuka sen aloittaa? Mitä jos illalla avaisin TV:n sijaan mieleni, olisin läsnä tekemättä mitään… ja katsoisin avautuuko siitä jotain uutta? Kiinnostaako minua maailman uutiset TV:stä vai se mitä perheeni on tänään kokenut?
Entä työpaikalla? Mille organisaation tai tiimin olisi hyvä avautua? Missä on mahdollisuuksia oppimiselle, uusille suhteille, uudelle liiketoiminnalle? Mitä se todella tarkoittaa, kun avataan ovet kaupanteolle? Kuka avaa keskustelun, kuka kutsuu avautumispolulle? Voisinko se olla minä?
– terveisin Pekka
PS. Popup-Onnivaattorin aukioloajat näet täältä.
