Usein meillä ihmisillä on tapana vouhkata kiireessä autopilotilla. Päivästä toiseen ja vuodesta toiseen. Oletusarvo on, että ne valinnat, joita teimme vuosia sitten pätevät edelleen. Tai että ne voimavarat, jotka meillä oli parhaimmillaan, ovat staattinen tila. Tekemistä suoritetaan maanantaista toiseen samanlaiseen maanantaihin, ja tiistaihin, joka muistuttaa maanantaita.
Mihin ikinä käytätkään aikasi, kannattaa kysyä itseltään nämä kolme kysymystä. Ja etenkin työn suhteen, sillä se on usein ajallisesti niin iso osa elämää.
Mitä teen?
Ihan ensimmäinen kysymys on: mitä teen? Kun maailma on täynnä erilaista tekemistä ja meitä eri suuntiin kiskovia aktiviteetteja, minun täytyy tehdä valinta: mihin todella haluan aikani käyttää? Onko työni sisältö oma valintani vai olenko vain ajatunut siihen? Se, mitä halusin 10 vuotta sitten, haluanko sitä edelleen?
Miksi teen sitä, mitä teen?
Toinen kysymys kuuluu: miksi teen sitä, mitä teen? Ennustukset tulevaisuudesta kertovat, että ihmiset kaipaavat työlleen yhä enemmän merkitystä. Omien arvojen toteuttaminen omassa työssä motivoi, sitouttaa ja saa innostumaan. Myös työssä halutaan toteuttaa omaa intohimoa – ja se on hyödyllistä kaikille.
Työssä saattaa olla ihan selvä missio tai arvo, joka on yhteneväinen oman mission tai arvojen kanssa. Tai se voi olla itse määritelty merkitys, esimerkiksi kokemus, ettei ole kassalla piippaamassa jugurttipurkkeja vaan kohtaamassa ihmisiä.
Jos ihminen haluaa voida henkisesti hyvin, on pohdiskeltava omaa kokemusta oman työn merkityksellisyydestä. Jos minulta kysytään, niin ihmiselämä menee hukkaan, jos 40–50 vuotta tekee työtä, jota ei koe merkitykselliseksi.
Miten teen sitä, mitä olen valinnut?
Kolmas, ja minulle itselleni kaikken vaikein kysymys on ollut: miten teen sitä, mitä olen valinnut? Kun jäin yrittäjäksi, kapsahdin tähän kohtaan, koska kukaan ei ollut kysynyt minulta tätä kysymystä.
Kun teemme sitä, mitä rakastamme ja mikä tuntuu omalta, sitoutuminen merkityksellisyyteen on usein niin kova, että tulee helposti tehtyä liikaa. Sama pätee palkkatyöhön ja yrittäjyyteen – vaikka palkkatyössä usein tekee kuten ”käsketään”. Mutta niin tekee yrittäjänäkin, jos ei romuta koko uskomusjärjestelmäänsä (ja sisäistä käskevää pomoaan) työn tekemisen tavasta.
Kun oppii tuntemaan itseään riittävästi, oppii myös sen, miten työtä tulee tehdä, jotta elämä pysyy tasapainossa. Minulle vapaa-ajalla valtavasti visiota saavana pitäisi palkkatyössä maksaa erityisesti vapaa-ajasta, sillä se on minulle tuottavinta aikaa. Ja koska olen levänneenä supertehokas ja innokas, minulle pitäisi näin ollen palkkatyössä maksaa 18 tunnista viikossa ihan normaali kuukausiliksa. Ymmärrette varmaan miksi olen yrittäjä.
Ruotsissa on on kokeiltu vanhainkodissa 6-tuntista työpäivää normaalilla palkalla viime helmikuusta lähtien, ja tulokset vaikuttavat hyvältä. Nimittäin hyvinvointia on se, että koemme olomme tässä hetkessä niin hyväksi, että pysymme terveenä ja elinvoimaisena. Hyvinvointia ei niinkään ole se, paljonko rahaa on käytössä hyvinvointivaltion sairaudenhoitoon.
Kukaan muu ei tiedä, ”miten” sinun tulisi tehdä työtä, jotta tekisit työsi ilolla, hyvävoimaisena, nauttisit työstäsi ja kokisit, että elämäsi on tasapainossa. Kukaan muu ei tiedä, kuinka sinä pysyt terveenä ja elinvoimaisena. Vain sinä voit ottaa siitä selvää!
