Kuljeskelen puutarhassa ja tunnustelen avovarpain aamun kosteaa nurmea. Ajattelen sydämellisesti, että tämä on ollut hyvä, täydellinen puutarhakausi ja nyt elokuussa oma puutarhani on kyllä kauneimmillaan. Kurjet ovat laulaneet koko kesän. Kimalaiset surisevat, perhoset lepattavat ilmojen vihdoin lämmettyä ja sammakotkin ovat löytäneet puutarhani, koska olen tarjonnut heille vesialtaita lisääntymisen tueksi. Ekologinen puutarha onkin suunniteltu palvelemaan sekä ihmisten että muun eliömaailman tarpeita. Tähän luonnolta oppinsa saaneeseen puutarhaan ovat kaikki tervetulleita. Jos puutarhassa ei käy surina eikä perhosten lepatus aurinkoisina päivinä, olisi sinne hyvä lisätä hyviä mesikasveja kuten nauhuksia, punalatvoja, villakkoa, hunajakukkaa yms. Rikkakasvina tunnettu pelto-ohdake on mitä parhaimpia perhoskasveja ja siitä nauttivat myös pikkulinnut. Loppukesä ja alkava syys on täydellistä aikaa tarkkailla jälleen puutarhaa ja katsoa tästä hetkestä käsin jo ensi kesän puutarhasuunnitelmiin. Kaikki onnistumiset ja haasteet ovat vielä kirkkaassa muistissa. Nyt viimeistään kannattaa kirjata ylös mikä hyötykasvi kasvoi missäkin varsinkin, jos noudattaa kasvimaallaan viljelykiertoa.
Loppukesä ja alkusyys ovat oivallista istutusaikaa
Kasvukauden lopulla ilma ja maa ovat kosteampia kuin keväällä, tosin tänä kesänä maa on ollut kostea koko ajan – ainakin meillä pohjoisessa. Loppukesä onkin täydellistä istutusaikaa ja tämän ajan istutukset onnistuvat yleensä hyvin, koska kastelusta ei tarvitse huolehtia. Elo-syyskuussa istutetut taimet lähtevät vinhasti kasvuun seuraavana keväänä, sillä valmiiksi juurtuneina he pystyvät hyödyntämään kaiken kevätkosteuden. Kaikkia monivuotisia kasveja voi huoletta, nautiskellen istutella vielä elokuulla ja kestäviä pensaita sekä puitakin niin kauan, kunnes routa maan jähmettää. Tunnen tapauksia, jolloin omenapuita on istuteltu vielä marraskuulla siten, että kaikki lähtivät hyvin kasvuun seuraavan keväänä. Tutkimattomat ovat puutarhaihmeiden tiet.
Puutarhassani kasvit kasvavat sikin sokin, hallitussa huolettomuudessa, mutta muodostavat myös ns. kiltoja eli ryhmiä, joissa kasvit tukevat toisiaan ja näin puutarhalla on mahdollisuus olla tuottavampi kuin jos kasvit kasvaisivat yksitellen. Kasvit viettävät puutarhassani rauhaisaa yhdessäeloa. Sallin luonnollisen kilpailun tapahtua, enkä rajoita liikaa kenenkään kasvua. Tahdon kannustaa sinuakin tutkimaan, kuinka yksittäiset puutarhasi elementit voisivat tukea toisiaan kenties vielä paremmin. Jälleen kerran luonto toimii parhaana puutarhamestarina osoittaen, että kasvit kukoistavat ryhmissä. Jokaisella tai ainakin useimmalla puutarhan elementillä voisi olla vähintään kolme eri toimintoa ja jokaista toimintoa myös tuetaan kasvi – ja eläinmaailman osalta. Olen kuunnellut kasveja puutarhassani ja ihastellut niiden vuorovaikutusta kesknään. Esimerkiksi korianteri, joka kasvaa puutarhassani hyvin rehevästi nuoren, maukkaita omenia tuottavan Saarijärvenpunainen omenapuun alla, toimii tuholaisten karkottajana, maan suojaajana sekä tietysti herkullisena, terveyttäni tukevana mausteena. Sen lisäksi kukkiessaan korianterista pitävät monet hyödylliset ötökät. Upea raunioyrtti tarjoaapi puutarhaani katetta, houkuttelee kimalaisia, käynnistää kompostin ja toimii ns. ravinnepumppuna muhkean juuristonsa tähden.
Siemensatoa omasta puutarhasta.
Syyspuutarhaa ihastellessa on kiehtovaa seurata, kuinka kasvit alkavat muodostamaan siemeniä – kukanenkin omaan tahtiinsa. Rucolat ja muut salaattivihannekset tekevät kukkavartta, kehäkukat, krassit, ruohosipulit, ruiskaunokit ja samettikukat vaihtavat kukkansa luonnollisesti elämää tuottaviin siemeniin. Omasta puutarhasta kannattaa ehdottomasti kerätä siemeniä talteen ja luoda näin omaa, pienimuotoista siemenpankkia ja olla entistä omavaraisempi niidenkin suhteen. Oman puutarhan siemenet ovat ihana, arvostettu lahja kaikille puutarhaystäville, vaikkapa jouluksi. Kerää siis yksivuotisten ja monivuotisten kukkien sekä yrttien siemenet seuraavan kevään kylvöihin ja varastoi ne kuivassa paikassa.
Puutarhasi valmistautuu tulevaan kevääseen jo syksyllä
Kalium parantaa kasvien talvenkestävyyttä ja fosfori tulevan kevään ja kesän kukintaa – näitähän syyslannoitteet sisältävät. Jos puutarhaa lannoitetaan luonnonmukaisesti esim. kompostilla, kaupallinen syyslannoite ei ole tarpeellinen. Tuhka sopii syksyllä kasveille, varsinkin marjapensaille, sillä se ei sisällä typpeä. Emäksisenä tuhka nostaa tehokkaasti myös maan ph:ta, joten sen kanssa kannattaa olla ajattelevainen, eikä innostua levittämään sitä liikaa. Hyvä määrä on muutama kourallinen neliölle. Kalkin sijaan happaman maan ph:ta nostamaan tuhka on tehokkaampi, luonnollinen vaihtoehto kuin louhittu, kaupallinen kalkki. On hyvä pitää mielessä, että puun tuhkaan sitoutuu myös raskasmetalleja. Lehtipuiden tuhka ei sisällä hartsia toisin kuin havupuuntuhka ja raskasmetallejakin paljon vähemmän. Raskasmetallien määrään vaikuttaa tietysti myös mistä puut ovat kaadettu.
Mitäpä jos et haravoisikaan
Puutarhani syystöihin kuuluu haravoimattomuus. Pyrin katkeamattomaan ravinnekiertoon, enkä näe tarpeelliseksi viedä tätä arvokasta humusmateriaalia muualle. Kaikki se mikä mullaksi muuttuu saa jäädä paikoilleen, oi havisten variskoot kautta taivaitten tuulien. Kerään kuitenkin sen verran näitä ihania kuivia lehtiä ja kuivaa heinää kasoihin, että saan talven varalle kompostikuiviketta. Syksyn lehdet tarjoavat myös elintärkeää eloperäistä katetta levitettyä sinne, missä maa on paljas sadonkorjuun jälkeen. Kasvimaalla lehtikate antanee suojaa maalle ja pidentää lierojen ja muiden hajottajaeliöiden työkautta pitämällä maaperän lämpimämpänä. Kate tietysti tarjoaa heille myös evästä ja tätä kautta maaperä muhevoituu vuosi vuodelta. Kaikki terveet kasvinosat kasvimaalla kannattaa jättää maantumaan sinne. Esimerkiksi apila ja härkäpapu toimivat erinomaisena viherlannoitteena, jahka ne jätetään talveen lepäämään, luovuttamaan ravinteensa takaisin maahan. Nautinnollista, vuorovaikutteista ja elämää tukevaa syyskesää!
