Saapuessani toimistolle kesäkuisena aamuna sataa vettä, olen kastunut, ja ovensuusta huikataan, että minulle on tullut vieraita. Sohvalla loikoilee kaksikko, josta aistin heti rentouden. Aleksi, 21, ja Juho, 24, ovat tulleet kertomaan seikkailuistaan.
Tee sitä mistä pidät, eikä sitä mitä pitää
Jo lapsuudesta toisensa tunteneet Aleksi ja Juho innostuvat omien sanojensa mukaan helposti, ja kaikkea halutaan kokeilla. Kaksikon elämänfilosofiana tuntuu olevan suunnitelmallisuuden puute, ja se, että he tekevät sitä mitä todella haluavat. Aleksi kertoo tekevänsä päätöksiä sen enempää miettimättä, sillä mietittäessä asia menee varmasti pilalle. Mieluummin hän ”vaan menee”. Valittu idea ei aina ole välttämättä se järkevin, mutta se tuntuu hyvältä.
Kumpikin on matkustellut. Pari päivää ennen tapaamistamme Juho on saapunut Balilta vietettyään siellä 4 kuukautta, kun taas Aleksi on ollut puoli vuotta Bosniassa Vukov Konak-nimisessä majatalossa töissä. Matkustaessaan kerran yhdessä Norjassa hajosi heidän autonsa useita kertoja. Asenne on kuitenkin sellainen, että kaikesta selvitään, ja niin sieltäkin.
Sekoitus vastuullisuutta ja pientä holtittomuutta
Huoleton elämäntapa on kypsynyt rauhassa kotioloissa samanhenkisen tukiporukan ja kaveripiirin myötä. Aleksi kertoo, etteivät he aktiivisesti yritä saada uusia kokemuksia, vaan tekevät asioita, joita on siistiä tehdä. Vaikka kaksikon vanhemmat eivät ole eläneet yhtä kokeilevaa nuoruutta, ymmärtävät he poikien tempauksia, jos he perustelevat ne hyvin.
Juho valottaa, ettei tekemisen itsensä tarvitse olla niin tärkeää. Tärkeää on se, että se tekee onnelliseksi. Hän antaa esimerkiksi isänsä polttopuiden teon. Polttopuut tulevat heiltä tuskin loppumaan, niin paljon niitä on jo tehty. Puiden pilkkominen toimii kuitenkin Juhon isälle terapeuttisena ja nautinnollisena harrastuksena, jonka myös Juho ymmärtää iloiten sen isälleen tuomasta onnellisuudesta.
Useiden sisarusten perheissä varttuneet Aleksi ja Juho ovat aloittaneet työskentelyn jo nuorella iällä ja oppineet selviämään vähemmällä. He eivät kuitenkaan koe, että olisivat koskaan jääneet paitsi mistään, vaikka rahaa ei olisikaan ollut yllin kyllin. Kesäisin he ovat muun muassa maalanneet ja työskennelleet kaupassa. Tämä kesä tulee olemaan heille ensimmäinen ilman töitä moneen vuoteen.
Kumpaakin kiinnostaa käsillä tekeminen ja materiaalina erityisesti puu. Metsää ja luontoa arvostavia nuoria miehiä viehättää materiaalin elävyys, esimerkiksi metallin sijaan. Yksi suunnitelmakin löytyy: Aleksi aikoo opiskella puusepäksi. Juho puolestaan on opiskellut jo kolme vuotta käsityönopettajaksi.
Harrastuksia on aina ollut paljon. Nuorempana pojat kiipeilivät katoille, eikä siihen ollut mitään erityistä syytä. Nykyisin viehättävät extremelajit, esimerkiksi pyöräily, longboarding, lumilautailu, leijalautailu ja surffaus. Leijalautailuun hyvä paikka on Juhon mukaan Lauttasaaren rannassa. Surffaustakin voi harrastaa Suomessa, vaikka harrastajia on vielä vain kourallinen. Juho on aikeissa mennä surffaamaan vielä samana päivänä, jos sää pysyy otollisena.
Pyöräillen hyväntekeväisyyttä
Tietynlainen suunnitelmallisuus puuttuu myös seuraavasta seikkailusta. Aikeena on ajaa polkupyörillä Sarajevosta Helsinkiin keräten samalla rahaa Meilahden uuden lastensairaalan hyväksi. Matkaan lähdetään heinäkuun alussa Sarajevoon lentäen, eikä tällä hetkellä ole tiedossa tarkkaa reittisuunnitelmaa tai majoituksia. Aikaa matkantekoon kuitenkin on, ja reissuun lähtijät arvioivat 3000 kilometrin matkan taittuvan suunnilleen puolessatoista kuukaudessa.
Idea tempaukseen syntyi joululomalla. Aleksi ja Juho mietiskelivät, mitä heidän kannattaisi elämässään tehdä. Jotakin, joka olisi hyvää. Pyöräilytaustan myötä syntyi ajatus pyöräreissusta. Aleksi oli lähdössä Bosniaan, ja reitiksi muodostui Bosnia-Helsinki. He halusivat reissulleen kuitenkin jonkun tarkoituksen, ja idea lasten auttamisesta alkoi muotoutua. Kun lastensairaalan hyväksi tehty keräys oli helposti toteutettavissa, oli ongelma jo ratkaistu. Pian oli perustettu myös Facebook-sivut ja Instagram-tili.
Aleksilla ja Juholla ei tunnu olevan minnekään kiire. Otamme vielä yhteiskuvan, ja kaksikko lähtee kaupungin sykkeeseen. Jään mietiskelemään, kuinka erilaista heidän elämänsä on esimerkiksi omaani verrattuna. Siinä on paljon sellaisia asioita, joita ei ikinä ole maailmassa liikaa.
Matkantekoa on mahdollista seurata Facebookin, Twitterin ja Instagramin kautta, tai nettisivuilla. Etenemisestä on tulossa päivityksiä ja videomateriaalia, ja luvassa on ennalta-arvaamattomia tapahtumia Aleksin ja Juhon tyyliin. Lahjoituksia lastensairaalalle kaksikon kautta voi tehdä täällä.
Kuvat: Samuel Glassar
