Kevät tekee tuloaan ja viime viikonloppuna saatiin nauttia ihanasta, keväisestä säästä. Se oli tosin vain väliaikaista, sillä tänä aamuna nurmikon peitti jälleen valkoinen lumipeite! Keväällä on itselleni hyvin energiaa antava vaikutus. Valo ja lämpö saavat sisäisen puutarhurin heräämään eloon. Mikään intohimoinen puutarhuri en ole, mutta keväisin suunnitelmat ovat aina suuret ja ideoita riittää. Osa toteutuu ja osa jää hautumaan joskus myöhemmin toteutettavaksi tai kokonaan unohduksiin.
Haravointi on kevään hommista se ensimmäinen ja sillä mekin kevättyöt aloitettiin viikonloppuna. Harava heilui Keltaisen talon lisäksi myös isovanhempien pihalla naapurissa. En koskaan lakkaa ihmettelemästä kevään ihmeitä luonnossa. Tuntuu aina hyvältä nähdä uutta kasvua, joka aina vuosi toisensa jälkeen nousee mullasta. Miten palkitsevaa onkaan, kun siivoat kuolleita lehtiä ja oksia talven jäljeltä ja sieltä alta nousee uutta elämää. Pihallamme on yksi valkoinen krookus, joka sitkeästi nostaa päätään nurmikon ja sammaleen keskeltä. Talon entinen isäntä on sen joskus aikoinaan istuttanut ja siitä on tosiaankin aikaa vuosia, vuosia. Se jotenkin liikuttavalla tavalla muistuttaa meitä vuosi toisensa jälkeen talon entisestä elämästä ja sen asukkaista.
Uutta elämää Keltaiseen taloon on luvassa myös muutenkin! Vahtikoira Rasmuksen paikka on ammottanut tyhjyyttään ja perheen yhteisellä päätöksellä paikka päätettiin täyttää. Uuden tulokkaan ei haluta vievän Rasmuksen paikkaa muistoissamme ja sydämissämme, sen vuoksi uuden tulokkaan vaatimuksena on edustaa eri rotua ja tuoda samalla tyttöenergiaa naisvoittoiseen perheeseemme. Uusi perheenjäsen saapuu meille tällä viikolla, Hopeanuolen Kennelistä Siikajoelta. Kennelnimeltään tämä tyttönen on siis Hopeanuolen Saarlotta. Kolmivaiheisen “kansanäänestyksen” jälkeen kutsumanimeksi valittiin Saga. Elämme siis jännittäviä aikoja.
