Moni asia on osunut oikeaan, kun on ennustettu, mitä tässä ajassa tapahtuu. Esimerkiksi professori ja tieteiskirjalija Isaac Asimov ennusti 50 vuotta sitten, että vuonna 2014 ihminen erkanee luonnosta, koneet helpottavat kotitöitä, sähköjohtoja ei tarvita, puhelinviestinnässä on ääni ja kuva sekä taulutelevisiot koristavat seiniä.
Asimovin tapaan moni muukin on ennustanut, että koneet hoitavat työn ja ruoanlaiton, joten ihmiskunta sairastuu ikävystymiseen. Vaan kuinka moni joutuu kamppailemaan ikävystymisen kanssa nykypäivänä?
Kiireen piti loppua mikroaaltouuniin, valmisruokiin, pyykin- ja astianpesukoneisiin, autoihin, lentokoneisiin ja kahvinkeittimiin. Mitä sinä teet sillä ajalla, mikä säästyy koneiden pauhatessa? Sillä säästyyhän tuota aikaa siihen verrattuna, että ruoka valmistetaan puuhellella, siihen verrattuna, että vesi kannetaan ja pyykit ja tiskit pestään, siihen verrattuna, että kuljetaan jalan, suksilla tai höyrylaivalla.
Missä on tuo kaikki aika?
Kesämökillä halko asetellaan pölkyn päälle ja napautetaan. Korillinen kannetaan saunalle. Joskus tuohta rapsutellessa menee pitkäkin tovi: saattaa saada mehevästä palasta kiinni, mutta käteen jääkin vain pieni lipare. Vesi kannetaan pataan. Löylyistä pitää pitää huolta, jos aikoo nautiskella.
Kotona arkea on ehkä päätetty helpottaa heti valmiilla saunalla. Löyly on saatavilla milloin tahansa ja pikaisesti. Tshhhhhhh.
Ja silti: Aikaa ei voi säästää eikä kuluttaa. Aikaa ei voi säästää tekemällä nopeasti, eikä sitä voi kuluttaa lorvimalla. Aikaa ei varsinaisesti ole edes olemassa. Olennaisempaa lienee kokemuksemme siitä elämästä, mitä vain satutaan mittaamaan tietyllä tavalla. Väitän, että kiirettä vähentävät laitteet lisäävät kiireen tuntua. Vaikka aikaa on käytössä enemmän, asioita nopeuttavat laitteet eivät suinkaan lisää ajan tuntua.
Kiire on totta silloin, kun aikaa on vähemmän kuin tekemistä. Silloin tekee mieli heittää löylyä nopeasti, tshhhh. Mutta laitteiden ja muiden apukojeiden määrästä voimme päätellä, että kiire ei lopu nopeuttamalla muitakin toimintoja. Tämä johtuu siitä, että kiire on aina myös tunne. Mitä tulee, kun samaan lisätään samaa, kiireeseen lisätään nopeutta?
Jos nyt pitäisi ennustaa, ennustaisin, että kiirettä ei taltuteta tulevaisuudessakaan asioita nopeuttavilla ja ”helpottavilla” laitteilla. Ennustan, että kiire tullaan taltuttamaan löytämällä arvo elämän perusasioiden tekemisestä, niistä, joista olemme niin kovasti halunneet päästä eroon.
En nimittäin usko, että elämässä on kyse täysillä kiireessä tekemisestä ja sitten vastapainona totaalisesta olemisesta. Minä uskon, että kiire poistuu sillä, että teemme vähän koko ajan, viitsimme, touhuamme, puuhastelemme, puurraamme ja nukumme hyvin. Meditoimme ihan jokaisessa arjen askareessa, lepäämme tekemisessä.
Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.
