Useimmiten vaikean ruokasuhteen kaava on yksinkertainen: päätös laihduttaa, kontrolloiminen, ja lopulta nälkiintyminen. Se, mitä nälkiintymisestä seuraa, vaihtelee. Jotkut rajoittavat yhä tiukemmin ja suistuvat yhä syvenevään pakkomielteiseen kehon trimmaamiseen. Toisille, onneksi useimmille, tulee jossain vaiheessa piste, jossa ei pysty kestämään kontrollointia ja kiduttavaa nälkiintymistä enää hetkeäkään. Yleisimmin alkaa ahmiminen. Jos rajoittaminen saa leijumaan, ahmiminen turruttaa. Turruttaa ja työntää ahdistuksen hetkeksi alleen. Syödessä voi kadota maailmaan, jossa on vain ruoka, suu ja käsi, joka tunkee ruokaa suuhun. Kaikki on hetken selkeää.
Usein ruuan kanssa kamppailevat ihmiset ovat oppineet tyynnyttämään, turruttamaan tai etäännyttämään tunteet joko syömisellä, syömättömyydellä tai pakonomaisella jonkin tietyn ruokavalion noudattamisella. Syömättömyys, ahmiminen ja joskus myös oksentaminen turruttavat tai tukahduttavat tunteita hiukan eri tavoilla. Kun tuntuu, ettei selviä, ruuan rajoittaminen vie tunteet pois tai ainakin tylsyttää niiden terää. Kun keho keskittyy kamppailemaan aliravitsemuksen kanssa, tunteille ei jää tilaa.
Muistan kun ”Kyllä yksi omena päivässä tytön tiellä pitää” -dieetilläni kävelin puistossa. Ruska oli värjännyt puut ja vaahteran lehtipinot kahisivat jalkojen alla. Syksyn valo kultasi kaiken ja lehdet keinuivat hiljalleen maahan. Tunsin leijuvani. Olin puhdasta keveyttä. Ihanasti poissa itsestäni. Tilassa jossa mikään ei kosketa, mikään ei tunnu, jossa olin omassa kuplassani täysin turvassa. Katoavan, pienen hetken turvassa. Hallitsin itseni ja elämäni enkä tarvinnut mitään tai ketään. En antanut kenenkään vaikuttaa itseeni. Kaikki inhimilliset halut ja tarpeet olivat muiden vaivana. Minä en tarvinnut mitään – kunnes pyörryin. Se herätti hetkeksi näkemään todellisen tilani.
Löydän kolme hiukan toisistaan eroavaa tapaa kadota ruokavankilaan, ja olen nimennyt nämä tavat tai tyypit Rajoittajaksi, Heiluriksi ja Rajattomaksi. Rajoittajat jäävät kiinni kontrolliin. Elämä täyttyy tiukasta ruokavaliosta, kalorilaskureista ja usein suurista määristä liikuntaa. He seuraavat täydellisellä tinkimättömyydellä terveysgurujen puhdistuskuureja ja juoksevat varmuuden vuoksi tuplalenkin tehostaakseen rasvanpolttoa. Rajoittajat ajautuvat äärimmäisessä tilanteessa anoreksiaan, mutta yhtä hyvin sama malli voi ilmetä jonkin tietyn ruokavalion tinkimättömänä seuraamisena tai yhden yllättävän liikkumattoman päivän tuomana ahdistuksena ja levottomuutena. Rajoittajat tuntevat olevansa turvassa mahdollisimman selkeiden ja yksiselitteisten ohjeiden keskellä. He ovat valmiita tekemään mitä tahansa leikatakseen turhan pois. Nautinto on verenmaku suussa ja sellerikimppu päivässä.
Heilurit kaipaavat ulkopuolelta tulevia sääntöjä yhtä paljon kuin Rajoittajatkin, mutta heidän mittansa täyttyy. Tulee hetki, jolloin he eivät kestä enää murustakaan parsakaalia, porkkanaa tai tiukkaa raakaruokadieettiä. Kun se hetki tulee Heilurit haistattavat pitkät kaikelle ja ahtavat itseensä kaiken sen, mitä ovat itseltään kieltäneet. Heilureiden elämä vaihtelee usein kahden täysin päinvastaisen todellisuuden välillä. On vihreän ruuan ja kunnollisen elämän kausia, ja sitten toisenlaisia. Sellaisia, jotka täyttyvät pitsoista, hampurilaisista, jäätelöstä, leivoksista ja itseinhosta. Sekä Rajoittajat että Heilurit uskovat kontrolliin. Useimmiten heidän mielialansa riippuu päivän ruokaluvusta.
Niin ulkoinen kuin sisäinenkin kontrolli tuo turvaa taustalla jatkuvasti sykkivään kaaokseen. Järkeily menee jotenkin näin: Jos rajoitan syömistäni, rajoitan kehon kokoani. Jos rajoitan kehon kokoani, voin suojella itseäni kärsimykseltä. Jos suojelen itseäni kärsimykseltä, voin kontrolloida elämääni ja pakottaa sen hyväksi. Mitä vähemmän olen ja mitä vähemmän vien tilaa, sitä vähemmän minuun sattuu.
Rajattomat syövät koska se vain tuntuu kaiken kaikkiaan helpoimmalta tavalta selviytyä. He eivät edes kuvittele alkavansa vihdoin sille oikealle, koko elämän muuttavalle laihdutuskuurille. Tai ehkä he kuvittelevat, sekunnin, kunnes päättävät, etteivät aio kuunnella muiden ruokasuosituksia. Rajattomat eivät ole kiinnostuneita muiden antamista ohjeista. He löytävät itsensä jääkaapin edestä repimästä eilistä pitsaa huomaamatta miten ja missä vaiheessa ovat päätyneet sinne. He syövät elokuvaa katsoessa kaksi sipsipussia tietämättä missä vaiheessa näin kävi. He syövät vahingossa ennen juhlia koko synttärikakun ajatellessaan maistavansa sitä hiukan. Rajattomien elämä on monella tavalla suuri ahmiminen. Ruokaa, vaatteita, kylpyvaahtoja, viinaa, miehiä, hauskuutta! Rajattomat eivät yleensä kiellä itseltään mitään. He vaivuttavat itsensä loppumattomaan mukavuuteen, jossa ei ehkä ole intohimoa ja energiaa, mutta jossa ei myöskään tarvitse kohdata epämääräisiä ja pelottavia tunteita. Rajattomien sisäinen maailma kuvastuu näin: jos en huomaa mikä elämässäni on pahasti pielessä, minun ei tarvitse muuttaa ja muuttua. Jos kuljen keskittyen käsillä olevaan suklaalevyyn, minun ei tarvitse huomata omaa pahaa oloani tai toisten.
Mikä tyyppi tai tapa kuvaa sinua parhaiten? Tunnistatko itsestäsi Rajoittajan, Heilurin vai Rajattoman? Kaikki ovat samanarvoisia. Selviytymiskeinoina yksikään niistä ei ole huonompi tai parempi kuin toinen.
Ota nyt mukava asento. Anna uloshengityksellä kehon pehmentyä ja päästää irti. Tunne miten sisäänhengityksellä keho avautuu ja rentoutuu ja uloshengityksellä voit tuntea miten maa kannattelee sinua. Anna sitten mielikuvituksellesi lupa ja kuvittele oma sisäinen Rajoittaja, Heiluri tai Rajaton. Millainen hän on? Millaiset vaatteet, millainen keho, millaiset kasvot? Miltä hän tuoksuu? Kuinka vanha hän on? Millainen hänen mielialansa on ja kehonkieli? Kiinnitä huomiota kaikkiin sinulle olennaisiin yksityiskohtiin.
Kysy myös itseltäsi: Mitä emotionaalisesti saat seuratessasi häntä – ahmiessasi tai rajoittaessasi? Tunnetko hallitsevasi tilanteen? Tunnetko hetkellistä turvaa tai tarjoaako rajoittaminen tai ahmiminen pakopaikan ahdistukselta? Auttaako se sinua pysymään pienenä ja heikkona niin, ettei sinun tarvitse ottaa täyttä vastuuta elämäsi valinnoista? Huomaa, ettei mikään kipu synny syyttä suotta. Sillä on aina jokin tehtävä. Mitä selkeämmin huomaat, mitä tehtävää sinun kipusi palvelee, sinulle tulee mahdolliseksi huomata rajoittaako vai tukeeko toiminta oikeasti sinua.
Huomaa sitten, että voit keskustella hänen kanssaan. Kysy, miksi hän on olemassa. Mitä hän haluaa sinun huomaavan? Minkä lahjan hän antaa sinulle? Mitä hän toivoo? Mitä hän tarvitsee voidakseen olla eheä?
Kuuntele rauhassa kaikenlaiset vastaukset. Joskus ne ovat mielikuvia, joskus sanoja, joskus vain sisäistä tietoa. Kun olet valmis, avaa silmäsi ja kirjoita ylös kaikki viestit, joita sait. Ei haittaa, jos et saanut vastauksia kaikkiin kysymyksiisi. Huomaa, että voit milloin tahansa tavata hänet uudelleen.
Katso mitkä muuttuu, jos muutaman päivän ajan aina miettiessäsi ruokaa, valitessasi mitä syöt ja syödessäsi otat huomioon mitä sisäinen Rajoittajasi, Heilurisi tai Rajattomasi oikeasti toivoo.
* Henriika
