Tiedämmehän sen työkaverin, jolla on aina aamuisin kahvikuppi nurin, bussi on ollut myöhässä ja vettä on satanut (jos ei omalla paikkakunnalla, niin jossain päin Suomea). Tuolle työkaverille ideat eivät ole toteuttamisen väärtejä, innostus on liian jenkkiläistä ja pomo on perseestä.
Aalto-yliopiston ja Turun yliopiston aivotutkijat ovat tutkimuksessaan havainneet, että voimakkaat tunteet tarttuvat henkilöstä toiseen, eli aivotoiminnot muuttuvat samantahtisiksi. Tutkimuksessa aivojen välistä tunnekeskustelua tapahtui erityisesti negatiivisten tunteiden kohdalla.
Tutkimustulos selittää, miksi negatiivisuus on omiaan leviämään, kasvamaan ja lannoittumaan yhteisöissä: mun ruuhkabussikokemuksesta tulee sun ongelma. Kun voimakkaat negatiiviset aallot päästetään työpaikalla tai muussa yhteisössä valloilleen, levitessään se on pian koko kansakunnan sairaus.
Epideamiaan on onneksi olemassa myös lääkkeet: tiedostaminen ja toinen voimakas tunne. Tiedostaminen tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että ensin tiedostan ja tunnistan tilaan vaivihkaa leijuneen nega-kärpäsen, ja sen jälkeen ymmärrän pysyä sen ulottumattomissa. Christopher K. Germer antaa kirjassaan Myötätunnon tie (Basam Books, 2010) vinkin tällaiseen tilanteeseen:
“Aina, kun voimakas tunne saa sinut valtaansa, lopeta se mitä olit tekemässä, hengitä syvään, tuo tietoisuus rintakehän alueelle, tarkkeile kokemaasi tunnetta ja nimeä se kahdesta kolmeen kertaan lämpimästi ja rakastavasti. Vaihtele tietoisuuttasi ankkurisi ja nimen välillä, kunnes tunne menettää otteen sinusta.”
On MINUN vastuullani, millaista tunnetta välitän eteenpäin. On MINUN vastuullani pysäyttää nega-kärpästen pörräys. Miksikö tekisin sen kanssaihmisilleni, jos hekään eivät tee sitä minulle? – Noh, siihen löydämme varmasti monta syytä. Mutta tärkein syy on se, että negatiivisten tunteiden ja ajatusten levittäminen syö kaikkein eniten MINUA itseäni. Jos alati olemme Jobin posteljooneja, koko elämämme synkronoituu samalle tasolle.
Toinen lääkitys, positiivinen energia, on aika voimakasta kamaa. Väittäisin, että tarpeeksi suurina annoksina se toimii kärpäspaperin lailla. Voimakkaan positiivisen tunteen syntyminen vaatii muutaman asian:
1) Uskallan tuntea, ajatella ja jakaa positiivista energiaa. Myönteiset tunteet ovat valmiiksi sisällämme, ja ne tulevat esiin, kun hyväksymme elämässä eteen tulevat tapahtumat sellaisenaan, emmekä yritä päästä niistä väkisin eroon.
2) Vahvistan positiivisia tuntemuksia ja ajatuksia toimimalla sisältä kumpuavalla energialla. Niitä voi myös vahvistaa lisäämällä ajatteluun superlatiiveja ja kannustavia sanoja.
3) Aina kun tunnen tai ajattelen jotain positiivista, sanon tai osoitan sen. (Viimeksi lenkillä huusin vastaan tulleelle tytölle, että ”kiva paita”; mitäköhän siitä lähti eteenpäin?) Älä pelkää torjutuksi tulemista, sillä kaikkein tärkeintä on se, mitä koet voimakkaasti (tutkitusti se vaikuttaa myös muiden aivotoimintaan).
4) Pidän aina sisäisen aurinkoni vahvempana kuin ulkoisen myrskyn.
Ja nyt en puhu tekopirteydestä, vaan siitä ytimestä, joka meidän jokaisen täytyy löytää itsestämme. Sillä se on siellä, aina, meillä kaikilla. Minä itse päätän, päästänkö sen näkyviin.
Lähteet:
Christopher K. Germer: Myötätunnon tie (Basam Books, 2010)
Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.
