Laaja kulma -blogissa tehdään hyvinvointihavaintoja arjen keskellä. Kirjoittaja Terhi Bunders kyseenalaistaa elämän “pitäisi” -malleja ja pyrkii päivittäin harjoittamaan hyväksyvää läsnäoloa.
Hidastamisteema ui elämääni hieman vastahakoisesti kuutisen vuotta sitten. Olin väsynyt, keho ja mieli oireilivat ja lähes ainoa asia, mikä tuntui ongelmattomalta, oli joogaaminen.
Aluksi luulin, että nyt minun täytyy kävellä hitaammin, syödä hitaammin ja jaksaa hengitellä paikoillaan tuntitolkulla. Se tarkoittaisi, että olen läsnä. Tätä yritin ja yrittämiseltä se tuntuikin. Ja jos jotain yrittämällä yrittää, ei se ole palauttavaa toimintaa. Lisäksi syyllistin itseäni siitä, etten oikein osaa hidastaa.
Hidastaminen tarkoittikin minulle ihan ensin sitä, etten kuunnellut itseäni ja luonnollista nopeaa tempoani. En osannut kunnioittaa sitä, että olen pikalukija, tunnin työkokous tuntuu pitkältä ja kun jokin ajatus tulee, haluan kirjoittaa siitä heti. Vapaa-ajalla lepäsin pakolla, vaikka asioiden tekeminen olisi ollut rentouttavampaa.
Vasta vuosien jälkeen olen oivaltanut, että voin edelleen tehdä ihan kaikkea niin nopeasti kuin ennenkin. Nopeus on luonnollinen tapani olla ja tehdä. Sen sijaan hidastaminen tarkoittaa minulle erilaista asennetta: Teen vähemmän ja eri tavoin. Olen vähentänyt asioiden suunnittelua dramaattisesti. Sen vähän teen omalla nopealla tahdillani, ja aikaa jää olemiselle tai spontaanille tekemiselle. Vain näin nopea levoton mieleni ja kehoni jaksavat.
Äitiys opetti myös paljon hidastamistapoja. Jos ei jaksa, niin tehdään vain ihan pakollinen. Ihan pakollinen on ruoka ja lepo – ei ulkoilu, ei ystävien tapaaminen eikä siivous. Lapsille ei tarvitse rakentaa täydellisiä päiviä. Hekin oppivat riittävään jo pienestä.
Lisäksi olen sanonut jäähyväiset hienosäädölle. Tämä tarkoittaa sitä, että viimeinen silaus jää tekemättä. Keskinkertainen on hyvä. Se saattaa harmittaa, ettei parempaa nyt tule, mutta harmitukseen tottuu.
Jotenkin luulen, että hidastamisteema on erityisen suosittu nopeilla ihmisillä. Hitaammat omaavat tämän taidon jo muutenkin. Mutta hidastamisen ydin on myös siinä, että nopeat saavat olla nopeita ja hidastaa voi omalla nopeudella tai eri tavoin.
Olen edelleen se, joka on saanut hommat valmiiksi kuin muut vasta aloittavat. En edelleenkään jaksa odottaa, kun tyttäreni napittaa villatakkia. Kun katson kaunista maisemaa, totean aika pian, että nähty, voidaan mennä. Töissä olen kopiokoneelle juoksija. Olkoon näin. Voin luopua paljosta muusta, mutta en nopeudestani.
