Parasta ikinä -blogin kirjoittaja Kristiina Komulainen on tuottaja, juontaja, toimittaja ja käsikirjoittaja. Kristiinan mielestä “parasta ikinä” on se, että positiivisella asenteella vaikeimmatkin asiat kääntyvät lopulta tärkeiksi oivalluksiksi. Kristiina pohtii noita arjen pieniä, suuria oivalluksia.
Kerran eräs sukelluksenopettaja sanoi, että hän ei juurikaan innostu merenpohjasta löytyvistä suurista asioista. Hän saa kiksit kaikista miljoonista pienistä asioista: ötököistä, kaloista ja kasveista. Itse odottelin näkeväni hain, rauskun tai kilpikonnan. Jotain suurta tänne ja vähän äkkiä!
Sukellusreissut meni siis omalla kohdallani odotellessa jotain näyttävää, ja kaikki miljoonat pienet asiat jäivät näkemättä. Jos hai ei tullut vastaan, niin reissu oli epäonnistunut, pääsääntöisesti siis useimmiten. Opettajani oli taas aina innoissaan vedestä noustessaan. Jäin miettimään, että miten hän jaksaa vielä satojen sukellusten jälkeen innostua noin paljon jostain niin mitättömästä.
Uskon edelleen, että suurten asioiden saavuttaminen ja tavoitteleminen on mahtavaa. Kysymys kuuluukin, että miten tavoitteisiin pääsee, millainen on matka sinne ja onko hyvä asia, että on valmis muuttamaan ajatusta lopputuloksesta. Jos haaveilet tällä hetkellä esimerkiksi oman firman perustamisesta, niin tuntuuhan se typerältä ajatukselta, että nyt pitäisi alkaa innostumaan leikkokukista tai tuoksukynttilöistä. Päässä on ajatus, että nyt täytyy vaan puristaa kiinni päämäärästä, käyttää kaikki efortti sen eteen ja unohtaa muu. Uskon, että päämäärään on miellyttävämpi mennä, jos nauttii koko reissusta. On myös hyvin todennäköistä, että reissulla alkaa avautua paljon alkuperäistä ideaa parempia vaihtoehtoja.
Annan esimerkin. Olin jotenkin onnistunut upottamaan päähäni länsimaisen ajatuksen siitä, että arkiaamut on kamalia: on oltava kiire, stressi, kiukku ja lopulta v*tutus. Tein hiljattain periaatepäätöksen, että alan nauttimaan arkiaamuista yhtä paljon kuin lauantai- tai sunnuntaiaamuista. Miksi aamut viikonloppuisin oli niin paljon hienompia?
Onhan se nyt hanurista, että viisi aamua viikosta on ikäviä ja vain kaksi mukavia. Aloin siirtämään viikon kaikkiin aamuihin niitä asioista, joista nautin viikonloppuisin. Syön rauhassa aamupalan kotona, luen, poltan suitsukkeita, kuuntelen hyvää musaa sekä käytän ihanan tuoksuisia öljyjä vartalon rasvaamiseen. En herää sen aikaisemmin kuin ennenkään, mutta jotenkin turha sinkoilu on jäänyt pois. Tämä muutos vaikuttaa pääsääntöisesti koko päivän fiilikseen, välillä tosin keittää yli äyräiden, vaikka kuinka tuoksuisin ruusuöljyltä. Se on ihmisyyttä, ei tässä mitään robotteja olla ja hyvä niin. Kaikki ne, jotka naistenlehdissä väittää elävänsä pelkästään harmoniassa ja onnellisuudessa, valehtelee.
Kyse on hitaasta muutoksesta. Nämä innostumiset vaikuttaa kaikkeen olemiseen sellaisilla tavoilla joita ei voi käsikirjoittaa etukäteen. Odottamattoman odottaminen itsessään on jo mielenkiintoista. Siitä tulee vielä kivempaa, kun arki on täynnä pieniä ihania asioita – itse asiassa kaiken pienen seurauksena kaikki suuri muuttuu. Ajattelit ehkä löytäväsi hain, mutta päädytkin jonkin vielä vaikuttavamman äärelle. Eteesi osuukin valtava hylky.
p.s. Tässä yksi “pieni juttu”:
Aamupala
marjoja
erilaisia pähkinöitä (para-, cashew- ja saksanpähkinät sekä kuorimattomat mantelit)
heraproteiinijauhetta
maustamatonta jogurttia (turkkilainen)
macajauhetta
raaka kaakaota (rakeita)
kookosöljyä tai –lastuja
+ vihreää teetä
+ lasillinen juotavaa savea
