Kirjassa Charlotte Joko Beck: Jokapäiväinen zen, Basam Books 2007 on mielenkiintoisia keskusteluita oppilaiden ja Jokon* välillä. Tässä yksi keskustelu vastakkainasettelusta.
Oppilas: Voisitko sanoa vielä jotain siitä, kuinka olemme erossa elämästä?
Joko: Sillä hetkellä, kun meidän ja toisen henkilön välillä on erimielisyyttä ja uskomme olevamme oikeassa, olemme erottaneet itsemme. Me olemme tässä, ja tuo ilkeä ihminen on tuolla – ja hän on väärässä. Kun ajattelemme tällä tavalla, meitä ei kiinnosta vähääkään tuon henkilön hyvinvointi. Meitä kiinnostaa vain oma hyvinvointimme. Niinpä saumaton ykseys on hajonnut. Useimmat meistä tarvitsevat vuosien hellittämätöntä harjoitusta, ennen kuin kykenevät hylkäämään tällaisen ajattelun.
Oppilas: Ymmärrän, että tunnekuohu johtuu siitä, etten halua kohdata sitä, mitä tapahtuu. Mutta en vielä oikein käsitä, miksi tunnekuohu on eroa elämästä.
Joko: Se ei ole eroa, jos se koetaan sanattomasti. Yleensä kuitenkin kieltäydymme tekemästä tätä. Mitä teemme mieluummin? Ajattelemme mieluummin omaa surkeuttamme. “Miksei hän näe asiaa samalla tavalla kuin minä? Miksi hän on niin tyhmä?” Tällaiset ajatukset ovat tuo erottava tekijä.
Oppilas: Ajatukset? Ei välttely?
Joko: Ajatukset ovat välttelyä. Emme ajattelisi, jos emme yrittäisi välttää pelon kokemista.
Oppilas: Tarkoitatko, että ajatukset aiheuttavat eron?
Joko: Eivät silloin, kun olemme täysin tietoisia ajatuksistamme ja tiedämme niiden olevan vain ajatuksia. Vain silloin kun uskomme niihin, tapahtuu erottautuminen. (“Tuuman kymmenys erottaa taivaan ja maan.”) Ajatuksissa itsessään ei ole mitään vikaa; vika on siinä, että ettemme näe niiden epätodellisuutta.
*Joko (aiemmin Charlotte) Beck on amerikkalainen zen-originelli. Hänen opetuksensa on hyvin käytännöllistä: tärkeää ei ole poikkeuksellisten kokemusten tavoittelu, vaan pyrkimys ymmrtää syvällisesti elämää kokonaisuutena. Lue lisää Jokosta ja hänen ajatuksistaan kirjasta Charlotte Joko Beck: Jokapäiväinen zen, Basam Books 2007
