Henkka Hyppönen vieraili Hidasta elämää -sivustolla loppuvuonna 2011. Henkka on työskennellyt mediassa, yrittäjänä, yritysvalmentajana ja luovana johtajana. Hän uskoo, että elämä on parhaimmillaan sellaisenaan, turhia lisäämättä, turhia poistamatta. Henkka on julkaissut yhteensä neljä kirjaa, joista viimeisin, Pelon hinta, ilmestyi 2014 (Tammi).
Myyntitykit-elokuvassa Alec Baldwinin esittämä hahmo provosoi intohimonsa menettäneitä kiinteistövälittäjiä. ”Get mad!” Parempi olla vaikka vihainen kuin vihannes. Turhautumisen tunteessa on energiaa, tylsistymisen ei. Ja intohimoisessa ihmisessä on nimenomaan energiaa.
Hän on kiinnostunut ja utelias. Intohimoisen ihmisen ei tarvitse yletä, tai edes ansaita enempää, jos hän ei niin itse halua. Intohimoinen ihminen löytää nykyisestä työstään sellaisia syvyyksiä, että yksikään päivä ei tunnu merkityksettömältä.
Mitä tapahtuisi työpaikoilla, jos pääosin tyhjänpäiväisten kehityskeskustelujen sijaan keskusteltaisiinkin intohimosta?
Ja joo joo. Tylsätkin työt on tehtävä, ei siitä nyt olekaan kyse. Ja turha jauhaa myös vanhaa fraasia siitä, että eivät kaikki voi olla unelma-ammatissaan. Väitän, että kyllä voivat, mutta ei sillä tavalla kuin yleisesti kuvitellaan. Pitää päästä oman intohimonsa ytimeen.
Mikä siinä omassa unelma-ammatissa on se ydin? Onko se ihmisten kanssa toimiminen, huomion keskipisteenä oleminen, toisten auttaminen, yhteenkuuluvuuden kokemus vai jokin muu tärkeä tunne. Kysymys kuuluu, onko nykyisessä työssäsi mahdollisuus toteuttaa tätä intohimon ydintä tai onko olemassa työ, joka on lähellä nykyisiä kyvykkyyksiäsi, jossa nämä tunteet voisivat toteutua.
Kyse ei siis ole siitä, että jokainen liekkinsä tukahduttanut alkaa toteuttaa lapsuudenunelmaansa. Kyse on siitä, että tekisi työtään sillä tavalla, että siitä jää jälki. Sillä tavalla, että päivän päätteeksi tuntee antaneensa, saaneensa ja oppineensa jotain.
